3.10.2008
Keskustanuoret haluavat muutoksia harjoitettuun kielipolitiikkaan
Etelä-Karjalan Keskustanuoret esittävät Keskustanuorten liittokokoukselle muutoksia maassamme harjoitettuun kielipolitiikkaan. Keskustanuorten liittokokous järjestetään Järvenpäässä 1-2.11. Liittokokous on liiton ylin päättävä elin, mikä antaa linjan liitossa harjoitettavalle politiikalle.
Eritoten Etelä-Karjalan Keskustanuoria mietityttää ruotsin kielen asema. "Suomalaiset nuoret antavat globaalisti ajateltuna tasoitusta jo riittämiin opiskelemalla suomen kieltä. Mielestämme on epäoikeudenmukaista, että ne suomea äidinkielenään puhuvat nuoret jotka haluaisivat opiskella jotain muuta kieltä kuin ruotsia, joutuvat lukemaan peruskoulussa neljää eri kieltä (äidinkieli, ruotsi, englanti ja neljäs kieli). Ruotsi on vähemmistökielen asemassa niin Suomessa kuin maailmassa. Demokratia nojautuu usein enemmistöön tahtoon, ei vähemmistön. "
Etelä-Karjalan Keskustanuoret haluaisivat kielipolitiikkaan joustavuutta, mikä ottaisi esimerkiksi yksittäisten kuntien kokeilujen muodossa huomioon maan alueellisesti eriävät kieliolot: "Pienen, syrjäisen ja resursseiltaan hyvin rajallisen maan tulee seurata maailman kehitystä eikä asettaa itselleen ylimääräisiä esteitä. Pienen, syrjäisen ja resursseiltaan hyvin rajallisen kunnan tulee seurata maailman kehitystä eikä valtion tule asettaa suoranaisia esteitä sen tielle."
Pitemmällä tähtäimellä Etelä-Karjalan Keskustanuoret eivät sulje pois mahdollisuutta muuttaa vallitsevia rakenteita myös pysyvämmällä tavalla: "Mielestämme velvollisuus ruotsinkielisten palveluiden järjestämisestä kuuluu viranomaisille, ei yksilöille. Suomi irrottautui Ruotsin valtioyhteydestä vuonna 1809. Maamme perustuslaki on ihmisten tekemä ihmisiä varten. Se on syntynyt poliittisella päätöksellä ja sitä voidaan eduskunnan päätöksellä myös muuttaa."
Etelä-Karjalan Keskustanuoret
Lisätietoja;
Matti Kuittinen, toiminnanjohtaja
Keskustanuorten Etelä-Karjalan piiri
p. 045 126 3900
etela-karjala(at)keskustanuoret.fi
22.5.2008
Lisää panostusta sairauksien ennaltaehkäisyyn
Diabetes on yksi länsimäisten hyvinvointivaltioiden vitsauksista. Liiallinen ja etenkin ravitsemuksellisesti vääränlainen ravinnonsaanti yhdistettynä liian vähäiseen liikuntaan synnyttävät ylipaino-ongelmia, mikä puolestaan kasvattaa olennaisesti aikuistyypin diabeteksen riskiä. Syyt sairauden puhkeamiseen ovat kyllä tiedossa. Lisäksi on tiedossa, että monet kalliit elintasosairaudet voidaan ennaltaehkäistä, kun niihin vaikuttavat riskitekijät havaitaan ajoissa. Elintapamuutosten merkitys on avainasemassa. Riskiryhmiin kuuluvat henkilöt kaipaisivat kuitenkin kipeästi tukea ja ohjausta elämäntaparemonttiin. Valitettavasti vaikuttaa kuitenkin siltä, että yhteiskunnassamme keskitytään vanhastaan jo puhjenneen sairauden hoitoon, eikä sairauksia ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon tunnu löytyvän riittävästi resursseja.
Katseen kiinnittäminen terveydenhuoltoon ei pelkästään riitä, jos elintasosairauksia halutaan ennaltaehkäistä pitkäjänteisesti. Päättäjien tulisi ymmärtää, miten suuri vaikutus esimerkiksi kevyenliikenteen väylien lisäämisellä ja kunnossapitämisellä on ihmisten arkiliikunnan lisäämiseen. Jos esimerkiksi työmatkapyöräily vaatii kamikaze-asennetta raskaan liikenteen seassa, moni tyytyy taittamaan työmatkan turvallisemmin omalla autolla. Juuri arkiliikunnan väheneminen liki olemattomiin on nykypäivän siistiä sisätyötä tekevän kansalaisen perisynti. Lisäksi on selvää, että lapsena opitut tavat muotoutuvat läpi elämän kantaviksi toimintamalleiksi. Näin myös liikkumisen kohdalla. Kodin sekä koulun tulisikin yhdessä kannustaa lapsia liikkumaan. Tässä yhteydessä on toki muistettava myös ruokavalion merkitys. Kouluruokailu sekä terveelliset välipalat tulisivatkin olla luonnollinen osa lasten koulupäivää, minkä laadusta ei tingitä. Vaikka ruoan hinta on noussut, tulisi päättäjien jälleen muistaa, mitä meillä on muutaman vuoden ja vuosikymmenen jälkeen edessämme, jos nyt säästämme lastemme terveellisestä ruokailusta ja mahdollisuudesta liikkumiseen turvallisessa ja ohjatussa ympäristössä.
Sairauksien ennaltaehkäisystä puhuttaessa on muistettava fyysisten sairauksien ohella myös mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy ja hoito. Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat olleet koko ajan kasvussa eivätkä kaikki edes saa tarvitsemaansa hoitoa. Tämän huutavan epäkohdan hoitamiseen päättäjien on nyt ehdottomasti sitouduttava. Lisäksi tässäkin yhteydessä sairauksia ennaltaehkäisevän työn merkitys on avainasemassa. Asian vakavuuteen on ehkä vähitellen herättykin, mutta valitettavasti herääminen on tapahtunut äärimmäisen murheellisten tapahtumien kautta. Viime syksyn Jokelan tapahtumat ravistelivat järkyttävällä tavalla yhteiskuntaamme. Mutta jäivätkö päättäjien ensijärkytyksen synnyttämät puheet mielenterveyspalvelujen, niin ennaltaehkäisyn kuin hoidonkin osalta, parantamisesta vain puheiksi, jotka ajankuluminen on hukuttanut muiden, hyvin pinnallistenkin aiheiden alle?
Niin fyysisen kuin psyykkisen terveyden osalta yhteiskunnassamme on siirryttävä näkemään asiat kokonaisuuksina ja ryhdyttävä ennaltaehkäiseviin toimiin sekä elintasosairauksien että mielenterveysongelmien kohdalla. Katse on siirrettävä seurauksista myös niiden syihin. Päättäjien tulee muistaa, että tämän päivän päätösten ja toimenpiteiden vaikutukset näkyvät tulevaisuudessa kansalaisten hyvin- tai pahoinvointina.
Keskustanuorten etelä-karjalan piiri ry
Lisätietoja toiminnanjohtaja Päivi Kortelainen, p. 045 126 3900 7.5.2008
Itäinen Suomi ansaitsee yliopistonsa
Akavan Puheenjohtaja Matti Viljanen otti Suomen Kuvalehdessä 18.4. kantaa suomalaiseen korkeakoulujärjestelmään. Samalla hän esitti, että ainakin Lappeenrannan ja Joensuun yliopistot tulisi lakkauttaa.Syiksi yliopistojen lakkauttamiselle Viljanen esittää, että Etelä-Karjalasta puuttuu teknillisen yliopiston vaatima infrastruktuuri ja Joensuun yliopistolla ei ole mitään erityistä vahvuusaluetta, jonka vuoksi se pitäisi olla olemassa. Kyseiset perusteet olivat kuitenkin tuulesta temmattuja.
Etelä-Karjalassa on yksi maailman suurimmista metsäteollisuuden keskittymistä, joka tarvitsee menestyäkseen mm. puunjalostustekniikan, konetekniikan ja tuotantotalouden osaajia, joita kaikkia koulutetaan Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Lisäksi Lappeenrannan sijainti itärajan läheisyydessä on selkeä vahvuus, josta hyvänä esimerkkinä on Kauppatieteellisen tiedekunnan kansainvälinen maisteriohjelma yhdessä Pietarilaisen yliopiston kanssa. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa on siis reagoitu kasvavaan kysyntään venäjän kaupan osaajista.
Lappeenrannan teknillisen yliopiston vahvuusalueisiin kuuluvat myös Energia- ja ympäristötekniikka, jotka ovat nykyisin erittäin ajankohtaisia aiheita, kun teollisuuden energiantarve kasvaa, samaan aikaan, kun hiilidioksidipäästöjä tulisi rajusti vähentää. Lappeenrannan teknillinen yliopisto on siis kohdentanut resurssinsa juuri niille koulutus- ja tutkimusaloille, joihin kohdistuu suuri alueellinen ja valtakunnallinen kysyntä.
Joensuun yliopistolla on vahva metsätieteellinen tiedekunta, joka yhdessä Lappeenrannan teknillisen yliopiston kanssa muodostaa vahvan metsäalan osaamiskeskittymän Itä-Suomeen. Metsäteollisuus on edelleen yksi Suomen talouden tukirangoista, joten meillä ei ole varaa siihen, että metsäalan koulutus ja tutkimus ajetaan alas.
Metsätieteiden lisäksi, Joensuun yliopisto on keskittynyt mm humanististen- ja matemaattis- luonnontieteellisten tieteiden koulutukseen ja tutkimukseen. Nämä tieteen alat ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä, vaikka ne eivät tuota nopeaa voittoa veronmaksajille. Koulutusta ei voida kuitenkaan rakentaa lyhytnäköisen tuottavuusajattelun varaan.
Aluepolitiikka ei saa olla kirosana koulutusta suunniteltaessa, sillä alueellinen hyvinvointi on koko yhteiskunnan etu. Jos Lappeenrannan ja Joensuun yliopistot lakkautetaan, se on suuri isku Itäiselle Suomelle ja tappio koko Suomelle. On kapeakatseista käyttää yliopistojen suuria tila- ja hallintokustannuksia argumentteina suurempiin yksiköihin siirtymiselle, sillä se vasta yhteiskunnalle kalliiksi tulee, jos Itä-Suomessa hylätään valmis infrastruktuuri ja kaikki ihmiset muuttavat Etelä- ja Lounais-Suomen kasvukeskuksiin opiskelu- ja työpaikan perässä.
Itä-Suomessa on kohtuuhintaiset asuinkustannukset ja kaunis luonto ympärillä. Monet viihtyvät täällä hyvin, joten se on myös sosiaalinen ongelma, jos kotiseudulta pitää muuttaa pois hiipuvien elinedellytysten vuoksi. On toki nuorelle hyväksi, jos hän käy hankkimassa koulutusta ja elämänkokemusta kauempaa kotoaan, mutta jos kotiseutu ei ole elinvoimainen, ei hän palaa takaisin opintojen päätyttyä tai myöhemminkään.