Unkari, Ukraina, ikinä voi muistaa kumpaan olen menossa. Tai noin ainakin vielä ennen
matkaa, jolloin maan nimet menivät sekaisin joka toinen kerta kun kerroin tulevasta
matkastani. Tällä hetkellä uskon erottavani nuo maat toisistaan ja olen aika varma siitä
että vietin meidän itsenäisyyspäivämme Ukrainassa, Kiovan miljoonakaupungissa. Lähdin
4.joulukuuta suoralla lennolla Helsingistä Kiovaan. Lento kesti alle kaksi tuntia, mikä
tuntuu oudolta, sillä Ukraina tuntuu olevan suomalaisille todella vieras maa. Hiukan
itseänikin jännitti mitä tulemaan piti ja millainen maa oikeasti on. Moni kyllä pelotteli
etukäteen ja väitti Ukrainassa olevan jopa levotonta. Uutisista tai suurlähetystöstä ei
tosin näille väitteille tukea löytynyt. Ainoastaan käskettiin pitämään käsilaukuista
huolta ja kiellettiin tuomaan maahan muuta valuuttaa kuin euroja ja dollareita. Ja olihan
siellä maininta Tsernobylin Ydinvoimalan räjähdyksestäkin - kehotettiin syömään vain
pieniä määriä sieniä. Sienet kun kuulemma sisältävät säteilyä.

Olin siis matkalla Ukrainaan, IFLRY:n (Kansainvälisten Liberaalinuorten) yleiskokoukseen
ainoana Keskustanuorten edustajana. Kokoukseen oli tulossa edustajia ympäri maailman:
Hollannista, Saksasta, Tanskasta, Serbiasta, Moldovasta, Ranskasta, Kanadasta,
Filippiineiltä, USA:sta, Venäjältä, Libanonista, Egyptistä ja niin edelleen. Ja tämä siis
samaan aikaan kun Suomessa järjestettiin ETYJ:n huippukokous. Odotin todella näkeväni
tuttuja ja kokonaan uusia ihmisiä taas pitkästä aikaa - tällä kertaa Ukrainassa.

Lentokentälläkin asiat sujuivat sutjakkaasti ja olimme hetkeä myöhemmin kentän
ulkopuolella. Kenttä näytti todella pieneltä. Monin kerroin pienemmältä kuin
Helsinki-Vantaa -lentokenttä. Pihalla oli joitakin takseja, joiden kuljettajat tulivat
venäjäksi kauppaamaan ja tyrkyttämään kyytejä kentän sisällekin. Yritimme Svensk Ungdomin
edustajien kanssa väistellä heitä toistellen ?Njet, njet?. Viimein löysimme jonkinlaisen
linja-auton. Ovet olivat kuitenkin kiinni ja odottelimme pihalla aika pitkään, lopulta
joku kapusi bussin perältä ja avasi ovet. Meni vielä puolisen tuntia ennen kuin bussi
liikkui ja senkin jälkeen meni vielä tunti ennen kuin olimme Kiovan rautatieaseman
edustalla. Kävelimme Hotelli Expressille ja saimme huoneet, jotka sijaitsivat
12.kerroksessa.  Aamupala oli tarjolla 16.kerroksessa.

Oli hienoa nähdä eri järjestöjen toiminnasta kertovia esityksiä ja kuulla muiden maiden
tilanteesta esim. niiden asioiden suhteen joita IFLRY:kin mitä enimmissä määrin ajaa ja
tahtoo edistää. Sananvapaus, demokratia tai vapaus liikkua eivät todellakaan ole
itsestään selviä kaikkialla. Esim. Libanon jossa tyttöjen on kiellettyä liikkua ulkona
kello seitsemän jälkeen. Mikäli he liikkuvat heidät katsotaan seksityöläisiksi. Monella
järjestöllä oli selvästi yli 30-vuotiaat edustajat, vaikka kyse onkin nuorisojärjestöstä.
He ovat kuitenkin tehneet pitkään töitä sen eteen että järjestö saa puolueen aseman tai
jotain konkreettista toimintaa ja jäseniä. Mielestäni on siis ymmärrettävää, että nämä
perustajat ovat myös esittelemässä järjestöään IFLRY:lle ja hakemassa jäsenyyttä
järjestölleen.

Tällaisen toiminnan vuoksi ei mielestäni ollut mitenkään epäkunnioittavaa viettää
itsenäisyyspäivää itä-blokin maassa. Olen kiitollinen siitä itsenäisyydestä ja vapauden
mahdollisuudesta, jota itsenäisyyspäivämme edustaa ja jonka eteen on taisteltu. Mikäs sen
tyydyttävämpää kuin etsiä keinoja ja tukea toimia, joilla muut voivat saavuttaa samat
oikeudet liikkua, toimia ja kertoa mielipiteensä.

Lauantaina pidimme kokousta Ukrainan Kansallisakatemian tiloissa ja kävimme syömässä
lähistöllä olevassa Opanas-ravintolassa. Istuin lounaalla USA:n demokraattinuorten
edustajien kanssa kolmestaan samassa pöydässä. Toinen heistä oli Juan Ayala
(liittosihteeri Dallasista)  ja toinen David Hardt demokraattinuorten puheenjohtaja
(myöskin Dallasista). Juttelimme syönnin ohella ja he kertoivat Suomen nousseen paremmin
yleistietouteen presidenttimme oltua toistuvasti Conan O?Brían -ohjelmassa. Tuo
tv-juontaja kun punaisen tukkansa kanssa muistuttaa kovasti Halosta. He kuitenkin
tahtoivat tietää muutakin Suomesta ja kyselivät vaaleistamme ja politiikan tilasta sekä
puolueista ja kertoivat omastaan. Keskustanuorten jäsenmäärä (n. 16 000) kuulostaa varsin
vaatimattomalta, kun Young Democrats America:n jäsenmäärä heidän mukaansa lähentelee noin
puolta miljoonaa ja emopuolueen noin 70 miljoonaa. Vaikutti todellakin siltä, että USA:n
demokraattinuoret ja heidän puheenjohtajansa haluavat tehdä tasa-arvoista yhteistyötä
muiden maiden kanssa, kuunnella ja ottaa huomioon konkreettisesti esimerkiksi
ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat ongelmat. Aikani juteltua sain jopa kutsun Chicagoon
ensi elokuuksi demokraattinuorten järjestämään tapahtumaan johon myös pian virkaan astuva
presidentti on kutsuttu. He ilahtuivat kuulleessaan minun olleen vaihdossa jenkeissä ja
vieläpä Chicagossa.

Päivät kuluivat nopeaan ja paljon uusia ihmisiä ja ajatuksia saatiin vaihdettua ja
seuraavien konkreettisten isojen kokousten paikkakin selvisi. Ensi vuonna liittokokous
järjestetään Libanonissa, kun edellisvuonna se järjestettiin Filippiineillä. Seuraavia
kokouksia ja eurovaaleja odotellessa alkaa tämä siis vuosi. Oikein aurinkoista vuotta ja
viisaita päätöksiä vuodelle 2009!

Parempaa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa rakentamassa
Elina Jämsä
Pohjoismaisten Keskustanuorten vpj
Toholammin kunnanvaltuutettu