7.4.2008 Ahti El Massri: Suomella on varaa liittyä NRF-joukkoihin mutta ei panostaa reserviläisten kuntoon!

Suomi vihdoin liittyi tänä vuonna NATO:n nopean toiminnan joukkoihin(NRF) ja on nyt virallisesti NATO:n(North Atlantic Treaty Organisation) yhteistyökumppani. Mitä se oikeasti tarkoittaa? Onko Suomen kansalaisilla oikeat tiedot siitä mihin ollaan menossa? Ja mikä on Suomen puolustusvoimien nykytilanne? Nämä ovat todella tärkeitä kysymyksiä ja koskevat koko Suomea. Yritän seuraavassa lyhyesti avata kysymyksiä ja tuoda omaa näkökulmaani esille.

Suomen puolustusvoimat on sotilaallinen organisaatio, jonka tehtävänä on puolustaa Suomen alueellista koskemattomuutta. Suomen puolustusvoimat tahtoo tehdä hyökkäämisen Suomea vastaan kannattamattomaksi huoltamalla vakuuttavaa sotilaallista puolustuskykyä. Suomen puolustusvoimissa pieni joukko ammattisotilaita kouluttaa asevelvollisia sen varalta, että Suomenmaata joudutaan puolustamaan aseellisesti. Suomen puolustusvoimat perustuu kaaderijärjestelmään, jossa vain osa sotilashenkilöstöstä on palkattua sotilasopetuslaitoksissa koulutettua kantahenkilökuntaa ja suurimman osan sodanajan kokoonpanosta muodostavat reserviläiset. Sen rauhanajan vahvuus on 16 500, josta ammattisotilaita on 8 700. Suomen puolustusvoimat kouluttaa 27 000 varusmiestä vuosittain(lähde: Wikipedia). Minusta tämä on todella haastava ja riittävä tehtävä meidän puolustusvoimille.

Miksi Suomi liittyi NRF-joukkoihin? Kysymystä kannattaa ajatella ja pohtia tarkasti. Tehtyjen kyselyiden perusteella suomalaiset eivät halua liittyä NATO:n. Tästä aiheesta on puhuttu ja väitelty useamman kerran eduskuntavaalien alla ja niiden jälkeen. Suomi ei saisi NATO-jäsenyydestä lisää turvallisuutta eikä arvostusta kansainvälisillä kentillä, päinvastoin se voisi menettää kauan tunnetun puolueettomuutensa. Suomen yhteiskunnalla ei ole varaa lähettää rakkaita veljiään ja siskojaan vieraalle maalle. Olemmeko varmoja että haluamme osallistua sellaisiin NATO-operaatioihin, joissa ei välttämättä noudateta YK:n päätöksiä ja kansainvälisiä lakeja ja sääntöjä? Miksi Suomen puolustusvoimilla on varaa lähteä NRF:n toimintaan mutta ei ole varoja panostaa meidän reserviläisten kuntoon? Onko se poliittinen päätös tai pakkopulla EU:sta?

2.3.2008 Annika Veistämö: Kuntaliitoksetko Paras-hankkeen tavoitteena?

Paras-hanke on herättänyt keskustelua koko olemassaolonsa ajan ympäri Suomea. Tavoitteenahan on uudistaa kunta- ja palvelurakennetta. Uudistamisen mahdollistava puitelaki tuli voimaan helmikuussa 2007 ja se on voimassa vuoden 2012 loppuun asti. Ideana on tehostaa palvelurakennetta. Mutta toteutuuko tämä ihan oikeasti?

Kun kuntia yhdistellään,tulee monille alueille isoja kuntia. Keski-Suomessa loistava esimerkki on 1.1.2009 voimaan tuleva Suur-Jyväskylä, johon liitetään Jyväskylän maalaiskunta ja Korpilahti. Jyväskylästä tulee silloin väkiluvultaan Suomen seitsemänneksi suurin kaupunki. 1.1.2009 tulee voimaan monia muitakin kuntaliitoksia Keski-Suomen alueella, sillä ainakin Pylkönmäki liittyy Saarijärveen ja Jämsänkoski liittyy Jämsään.

Ennen kuntaliitoksista päättämistä asioita on varmasti mietitty paljon, mutta mikä on loppujen lopuksi paras ratkaisu? Väkiluvultaan suuret alueet tulevat olemaan ehkä vahvempia, mutta luultavasti niihin liittyvät pienemmät kunnat voisivat järjestää omat palvelunsa itsenäisenä ihmisläheisemmin ja näin ollen ehkä paremmin. Esimerkiksi syrjäseudulla asuvien vanhuksien on aika hankalaa käydä asioillaan isossa kaupungissa asti. On vaarana, että palvelut keskittyvät liikaa kaupunkien keskustan alueelle ja syrjäisempien paikkojen omat palvelut kuolevat ja esimerkiksi koulujen toiminta saattaa lakata.

Saa nähdä, miten Paras-hanke etenee Keski-Suomessa. Liittyykö Jyväskylään lisää kuntia vai yhdistyvätkö pienet kunnat keskenään? Miten käy pienille kunnille, jotka eivät halua liittyä muihin isompiin kuntiin? Tulevatko kuntaliitokset tapahtumaan vapaaehtoisesti vai väkipakolla? Ovatko kuntaliitokset edes tarpeellisia palveluiden turvaamiseen, vai pitäisikö keskittyä vain palvelurakenteen uudistamiseen?

30.1.2008 Anssi Lahnalampi: Kenelle jää Musta Pekka EU:n ilmastopaketin ansiosta?

EU-komission ilmasto- ja energiapaketti oli karua luettavaa Suomen näkökulmasta. Suomen neuvottelijat eivät onnistuneet viestittämään komissiolle täällä jo aikaan saaduista parannuksista, vaan Suomelle asetettiin lähes keskiarvon mukaiset lisävelvoitteet uusiutuvan energian osalta. Menemättä sen enempää oikeudenmukaisuuskysymyksiin, Suomelle langetetut ilmastotavoitteet tuntuvat raskailta.

Komissio on ilmastokiihkon keskellä tuntunut unohtavan oman ajattelun. Laskelmat osoittavat, että suomalaisen metalliteollisuuden liikevaihto puolittuu nykyisten tavoitteiden johdosta, ja ilmeisesti eurooppalainen perusteollisuus on siirtymässä edullisempien kustannusten maihin. Maalaisjärjellä ajateltuna ei ole mitään järkeä siirtää pitkälle kehiteltyä raskasta metalliteollisuutta Euroopasta maihin, jotka eivät ole mukana ilmastosopimuksissa. Päästöt kyllä Euroopassa vähenevät, mutta globaalisti ne kasvavat, sillä köyhissä maissa teollisuuden puhdistusteknologia ei ole länsimaiden tasolla.

Itse päästökauppajärjestelmä on hiukan nurinkurinen. Nykyinen päästökauppa ei yritystasolla ota mitenkään huomioon jo tehtyjä päästövähennyksiä, vaan siinä joka maalle jaetaan päästökiintiöt, ja maat jakavat kiintiöitä yrityksille. Parempi keino voisi olla järjestelmä jossa joka tuotteelle lisättäisiin alv:n kaltainen päästövero sen mukaan kuinka paljon tuotteen valmistaminen on aiheuttanut hiilidioksidipäästöjä. Tällöin esimerkiksi suomalainen terästeollisuus ei joutuisi kärsimään jo tehdyistä päästövähennyksistä. Tällainen järjestelmä ohjaisi kuluttajien ostokäyttäytymistä tehokkaasti kohti ympäristöystävällisempiä tuotteita, sillä päästöt näkyisivät suoraan tuotteen hinnassa.

Onneksi komissio on vasta tehnyt esityksen, ja meillä on vielä mahdollisuus tehdä siihen sellaisia muutoksia, jotka turvaavat Euroopan hyvinvoinnin. Suomalaisten poliitikkojen tehtävä on varmistaa, että tulevat ilmastosopimukset eivät siirrä energiaintensiivistä teollisuutta pois Suomesta ja, että turpeen käyttö biopolttoaineena tulee mahdolliseksi. Toivotaan, että tässä onnistutaan tai edessä on köyhät ajat, kun hyvinvointimme perusta siirtyy maan rajojen ulkopuolelle. Kysymys kuuluukin, kenelle jää Musta Pekka käteen vuonna 2020?

17.9.2007 Hannu Laitinen: Kokoomus ajamassa Suomea Natoon

Suomen puolustusministeri on puhumassa jenkeissä aiheesta "Suomen näkemyksiä eurooppalaisista turvallisuuskysymyksistä." Hän siis näin ollen ilmoittaa puhuvansa Suomen puolesta eikä omasta puolestaan. Puolustusministeri on siis kokoomuksen Jyri Häkämies.

Hän kuitenkin kertoo, että Suomessa pelätään Venäjää. Rivien välistä kuulijalle jää myös käsitys, että Suomi on valmis ja halukas pian liittymään Natoon. Hän myös erittelee monia syitä minkä takia Suomesta olisi hyötyä Natolle. Hän mainitsee Suomen merkittävän maantieteellisen sijainnin, teknisen osaamisen ja valmiuden osallistua kansainvälisiin operaatioihin.

Puheen vaikutukset eivät rajoittuneet ainoastaan puheen kuulijoihin CSIS-instituutissa vaan merkittävä vaikutus puheella on myös Suomessa. Puhe nosti ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja Natoon liittymisen yleiseen keskusteluun ja lehtien otsikoihin.

Kokoomushan ilmoitti ennen vaaleja olevansa halukas liittämään Suomen Natoon. Häkämiehen puhe on osa tätä kokoomuksen NATO-strategiaa. Mutta se on väärä tapa viedä Suomi Natoon, sillä ulkomailla Suomen näkemyksistä puhuttaessa ei tulisi sotkea omia näkemyksiään samaan puheeseen.

Suomen ja Suomen Keskustan linja on, että emme liity Natoon, ainakaan vielä.

17.1.2007 Hannu Laitinen: Tulossa kaikkien aikojen eduskuntavaalit!

Jo nyt voi sanoa, että eduskuntavaaleissa tullaan näkemään tiukka taistelu. Keski-Suomessa Keskustalla on huippulista, samoin Uudellamaalla Keskustan listasta käytetään nimeä "dream team". Keski-Suomessa taistelu käydään lähinnä tasaväkisten Keskustan ehdokkaiden kesken, mikä ei todellakaan ole huono asia Keskustan kannalta. Piiri on asettanut tavoitteekseen 5 kansanedustajaa ja tähän vaadittavat 55000 ääntä. Itse uskon vakaasti tavoitteen saavuttamiseen.

Mauri Pekkarinen on onnistunut kauppa- ja teollisuusministerin tehtävässään hyvin ja kerää kiitoksia ja kannatusta ympäriinsä. Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainenkin on ryhtynyt Maurin "tukiryhmään" tai ainakin miehet ovat aikaisempaa paremmissa väleissä. Edellisellä tarkoitan Keskisuomalaisenkin 16.1. uutisoimaa Pekkarisen seminaaria, jossa Laatikainen oli puheenjohtajana. Pekkarinen tulee lisäämään ylivoimaansa vaalipiirin ääniharavana.

Petri Neittaanmäki, Lauri Oinonen ja Aila Paloniemi ovat myös istuvina kansanedustajina hyvässä asemassa. Keskustan jatkamista hallituksessa puoltaa nykyhallituksen saavutukset: yli 100 000 uutta työpaikkaa ja talouskasvun nostaminen liki kuuteen prosenttiin. Neittaanmäki osoitti EU:n perustuslakiasiassa kykenevänsä äänestämään oman vakaan kantansa mukaan vastoin oman eduskuntaryhmän kantaa. Oinonen on ollut hyvin esillä petoeläinasiassa. Myös Paloniemi on eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana vahvoilla.

Entäs sitten haastajat? Kovia nimiä on lista täynnä. Vasta valittu Jyväskylän kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja Katja Sorri on nuoresta 31 vuoden iästään huolimatta kokenut ehdokas. Eduskuntatalossa työskentely on hänelle tuttua. 29-vuotias Heini Utunen puolestaan työskentelee Ministeri Hyssälän tiedottajana. Heini tunnetaan määrätietoisena naisena, eikä hänen energisyytensä jätä ketään kylmäksi!

Nuorekkaiden naisten lista jatkuu. Uskottavia, oikeita ja elämänkokemusta omaavia, mutta vielä nuoria naisia ovat Pauliina Takala, Anne Kalmari ja piirin puheenjohtaja Anu Reipas. Pauliina Takala on ehtinyt johtaa vanhusten palvelutaloa jo pitkän aikaa ja tuntee tämän palvelurakennemuutoksen ongelma-alueen todella kokonaisvaltaisesti. Anne Kalmari jaksaa puolustaa maanviljelijöitä taistelussa epärealistisia urbaanidemareita ja kokoomuslaisia vastaan. Anu Reipas on osoittanut piirin puheenjohtajana hallitsevansa kokonaisuuden. Anu tuntee myös koulutuspolitiikan ongelmat ja sosiaali- ja terveysalan koulutuksensa ja työkokemuksensa kautta.

Myös Yrjö Damskägg, Esko Friman, Markku Laitinen, Antti Suomala ja Timo Tuomisto ovat hyviä ehdokkaita.

15.6.2006 Hannu Laitinen: Onnea Korhonen, onnea Suomen Keskusta!

Viime viikonloppuna Oulussa Suomen Keskusta sai uuden puoluesihteerin. Jarmo Korhonen valittiin selkeällä ehdottomalla enemmistöllä, 1145 äänellä Alkion 773 vastaan. Media ennusti puoluesihteerikisasta tasaista, mutta kuten edellisessä kolumnissani kirjoitin, tämä on mediapeliä. Onneksi media ei kuitenkaan vaikuttanut puoluekokousedustajien äänestyskäyttäytymiseen.

Mikko Alkion takana olleista henkilöistä osa vaikutti hyvin pettyneiltä, jopa vihaisilta. Toivon, että ajan kanssa hekin saavat tappion unohdettua ja puhaltavat yhteiseen hiileen. Ehyen Suomen puolustaminen vaatii yhtenäistä puoluetta, kuten Alkio itsekin totesi alkuviikolla ja kehotti kannattajiaan antamaan tukensa uudelle puoluesihteerille. Alkio toimi hienosti ja uskon hänenkin päivänsä vielä koittavan, mutta eri tehtävässä.

Puoluekokous sujui Oulussa muutenkin hienosti, järjestelyt toimivat ja tunnelma oli koholla. Heinäluomakin yltyi kehumaan Keskustaa, mitähän lienee Eerolla suunnitelmissaan. Emme anna Heinäluoman kehujen sokaista itseämme, vaan meidän tulee olla ensi keväänä itse kertomassa omista suunnitelmistamme.

Nyt on aika käydä taas työhön Keskustan puolesta, henkilövalintojen ja juhlakansan selvittyä. Korhosella ei ole mikään helppo paikka käydä puoluesihteerin asemaan, toteuttamaan isoa vihreätä keskustalaista kansanliikettä ja tulosta 24,9 %. Uskon kuitenkin vahvasti, että Korhonen ja Keskusta onnistuvat. Korhosella on tahtoa ja taitoa toteuttaa meidän unelmiamme!

19.4.2006 Hannu Laitinen: Mediapeliä

Media hallitsee Suomessa kansan mielipiteitä. Mediakritiikittömät kansalaisemme uskovat lähes kaiken, mitä mediassa kerrotaan. Myös median esiin nostamat aiheet pyörivät ihmisten mielessä, olkoot aiheet kuinka turhia tahansa.

Suomalaiset kuvittelevat lukiessaan jatkuvasti lehdistä suurista irtisanomisista, että Suomella menee huonosti. Samaan aikaan kuitenkin toisaalla palkataan irtisanomisia suurempia määriä, mutta media nostaa ennemmin esiin julkkisten avioeroskandaaleita tai muuta epäolennaista höpöhöpöä. Tämä vääristymä ei palvele Suomen etua eikä varsinkaan nosta hallituspuolueiden kannatusta. Mediakriittisyyttä kansalaiset!