Lapsiperheiden verokohtelua oikeudenmukaistettava
Pääministeri Matti Vanhasen II hallitusohjelman lupaus sitoutua vähentämään lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointia ja syrjäytymiskehitystä tulee aidosti lunastaa. Hallitusohjelmassa todetaan, että ”lapsiperheiden köyhyyttä vähennetään ja eriarvoistumiskehitykseen puututaan parantamalla lapsiperheiden taloudellista asemaa”. Lapsiperheiden tilanteen kohentamiseksi huomiota tulisi kiinnittää erityisesti äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaalla olevien päivärahojen määräytymisperusteisiin sekä verokohteluun, joka on palkansaajiin nähden varsin epäoikeudenmukaista.
Kun tarkastellaan äitiys-, isyys-, ja vanhempainrahan määrän laskemistapaa, voidaan havaita, että työ- ja virkasuhteesta saadusta työtulosta vähennetään hakijan tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet kulut kuten:
- Asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset
- Ay- ja työttömyyskassojen jäsenmaksut
- Työntekijän työeläkemaksua ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksua vastaava vähennys
Kelan esitteestä ”Lapsiperheelle” poimittu esimerkki osoittaa, mitä vähennykset konkreettisesti tarkoittavat:
- Vuosityötulo 20 000 euroa
- Tulonhankkimisvähennys 620 euroa
- Työeläke ja työttömyysvakuutusmaksu 4,88 % 976 euroa
- Esitetyt työtulot yhteensä 18 404 euroa
Toisin sanoen 20 000 euroa ansaitsevan henkilön äitiys- isyys- tai vanhempainpäivärahan määrä lasketaankin 18 400 euron vuosityötulojen perusteella. Tehtävien vähennysten logiikka on sinänsä ymmärrettävä, mutta käsitystä tasa-arvoisuudesta ja perheiden tukemisesta tämä ei tue.
Toinen kysymys em. päivärahoihin liittyvästä oikeudenmukaisuudesta nousee esille päivärahojen veroprosenttia määriteltäessä. Kuten Verohallinnon sivuilla todetaan: ”Palkkatulojen verotus on lievempää kuin etuuksien ja eläkkeiden verotus, koska palkkatuloista voidaan tehdä erilaisia vähennyksiä. Osa ansiotuloista tehtävistä vähennyksistä myönnetään vain palkansaajille. Etuuksista ja eläkkeistä näitä vähennyksiä ei saa”.
On perin oudoksuttavaa, että päivärahojen saajaa ”kuritetaan” kahdelta suunnalta, päivärahan määrää laskettaessa sekä veroprosenttia määriteltäessä: päivärahaa laskettaessa vuosityötulosta on jo vähennetty erilaisia tulonhankkimiskuluja, mutta päivärahan veroprosenttia laskettaessa vähennyksiin ei ole oikeutta.
Siihen, että ainoastaan palkansaajat ovat oikeutettuja tiettyihin vähennyksiin (esim. palkkatulosta tehtävä tulonhankkimisvähennys ja asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset) on varmaankin olemassa perustelunsa, mutta se ei poista faktaa järjestelmän epätasa-arvoisuudesta perhevapaalla olevia kohtaan. Uusia, tulevia veronmaksajia ”tuottavien” äitien ja isien usko yhteiskunnalliseen järjestelmään horjuu, kun he törmäävät kylmään tosiasiaan, että heidän työtään vanhempina palkitaan palkansaajaa kireämmällä verotuksella. Etuuksia saava vanhempi huomaa helposti veroprosenttinsa olevan yhtä suuri, jollei jopa suurempi kuin palkkatulonsa aikainen veroprosentti.
Lapsiperheiden aseman kohentamiseen liittyvät toimet ovat keskeisiä myös perheiden yleisen taloudellisen aseman heikentymisen vuoksi. Kuten myös Vanhasen hallitusohjelmaan sisältyvässä lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmassakin myönnetään, lapsiperheiden asema tulonjaossa alkoi heikentyä 1990-luvulla, kun lapsiperheiden verotusta kiristettiin poistamalla lapsi- ja yksinhuoltajavähennykset, etuuksia leikattiin ja inflaatio heikensi etuuksien reaaliarvoa. Kyseisessä politiikkaohjelmassa myös myönnetään lapsiköyhyysasteen nousseen radikaalisti vuoden 1990 tasosta (4,9 %) vuoden 2004 tasoon (12,3 %) verraten.
Lapsiperheiden tilanne on entisestään heikentynyt kiihtyvän inflaation myötä. Tilastokeskuksen mukaan tammikuun 2008 inflaatio oli peräti 3,8 %. Kuluttajahintoja nosti vuodessa eniten polttonesteiden ja elintarvikkeiden kallistuminen. Huolestuttavaa on, että ruuan hintaa nosti erityisesti maito- ja viljatuotteiden sekä lihan hinnan kohoaminen, eli ruokakorin välttämättömimpien tuotteiden hinnan nousu. Pienituloisille, joiden tuloja on jo ennestään ollut vaikea saada riittämään välttämättömiin hyödykkeisiin, tilanne merkitsee entistä kireämpää tilannetta.
Lapsiperheiden tilanteen tiukentumisen vuoksi Joensuun Keskustanuoret esittävät, että lapsivähennys palautetaan suomalaiseen verojärjestelmään lapsiperheiden tukemiseksi ja oikeudenmukaisemman verokohtelun mahdollistamiseksi. Lapsivähennys on perusteltavissa erityisesti minimipäivärahaa saavien perheiden tukemiseksi. Lisäksi Joensuun Keskustanuoret esittävät, että äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan määräytymisperusteet tulee ottaa kokonaisvaltaiseen uudelleentarkasteluun.
Opiskelijaruoan säilyttävä edullisena
Korkeakouluopiskelijoiden aterioiden enimmäishinta uhkaa nousta ensi syksynä. Valtioneuvosto on hyväksynyt asetuksen, jolla Kelan tukeman aterian enimmäishinta opiskelijalle voi nousta aina 2,60 euroon saakka, nykyisestä 2,35 eurosta. Mikäli opiskelijoiden aterian hinta ensi syksynä nousee, on vaarana, että yhä useammat opiskelijat valitsevat vatsansa täytteeksi jonkin muun vaihtoehdon kuin Kelan tukeman opiskelija-aterian. Kuitenkin monille opiskelijoille kyseinen ateria on päivän ainoa riittävän monipuolinen lämmin ateria, ja terveellisen opiskelijaelämän perusta.
Opiskelijan kukkarolle maksimihinnankorotus tarkoittaa, että ruokailunvaihtoehtona jatkossa saattaa olla mikroruuat tai tätäkin epäterveellisemmät pizzat ja hampurilaiset. Näin tulee todennäköisesti käymään, ellei opiskelijoiden aterioiden tukea nosteta vastaavasti kattamaan kustannusten kasvua.
Viimeisen parin vuoden aikana usealla yliopistopaikkakunnalla on kilpailutettu opiskelijaravintolat. Tämän seurauksena aterian hinta on alentunut kaikissa kilpailutetuissa yksiköissä. Joillakin paikkakunnilla aterian hinta on yleisesti jopa alle kaksi euroa, vaikka enimmäishinta on 2,35 euroa. Tästä syystä tuntuu nurinkuriselta, että enimmäishintaa ollaan nostamassa, vaikka yleinen hintakehitys osoittaa päinvastaista suuntaa.
Ruoan enimmäishinnan korotus on viime kädessä suoraa tukea ravintoloille opiskelijan kukkaron kustannuksella. Matti Vanhasen II hallituksen toimet opiskelijan arjen parantamiseksi ovat olleet tähän asti myönteisiä. Tässä tilanteessa olisi hölmöä pilata Keskustan opiskelijamyönteinen imago.
Joensuun Keskustanuoret vaativat korkeakouluopiskelijoiden Kelan ateriatukeen vastaavaa korotusta, kuin kyseinen maksimihinnan korotus on. Tämä tarkoittaisi noin 25 senttiä per tuettu ateria, mikä Joensuun Keskustanuorten mielestä on Kelan tukemana huomattavasti pienempi raha kuin 2,60 euron maksimihintainen ateria. Tällä toimenpiteellä taattaisiin korkeakouluopiskelijoiden mahdollisuus terveelliseen, monipuolisen ja ravitsevaan ateriaan, joka mahdollistaa opiskelumenestyksen. Nälkäisin vatsoin on heikkoa opiskella.
Raskaana oleville päihteidenkäyttäjille mahdollisuus pakkohoitoon
Noin 6% raskaana olevista naisista on päihdeongelmaisia eli lääkkeiden, huumeiden tai ennen kaikkea alkoholin ongelmakäyttäjiä. Vuosittain päihdeongelmaisille äideille syntyy noin 3 600 lasta maassamme. Noin 600-650 lasta syntyy selvästi alkoholin käytölle altistuneena. Näistä suurin osa jää kehitysvammaisiksi tai ainakin heikkolahjaisiksi. Tätä paljon yleisempiä on vähäisemmät kehityshäiriöt, kuten esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriöt, jotka ovat Suomessa hyvin yleisiä.
Lastensuojelulain mukaan lapsella on "oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun". On erikoista, että tämän ei katsota millään tavoin koskevan syntymättömiä lapsia, koska alkoholinkäyttö raskausaikana on sikiön kemiallinen pahoinpitely.
Toisaalta vakavasti päihdeongelmaiset äidit, jotka eivät kykene itse lopettamaan päihteiden käyttöään, tulee ottaa vastentahtoisestikin tarkkailuun tai tarvittaessa hoitoon, mikäli hän ei pysty lopettamaan käyttöään.
Joensuun Keskustanuoret esittävät, että raskauden aikana päihteiden käyttöään lopettamaan kykenemättömät äidit on otettava pakkohoitoon.
Työelämävalmennuksen ja työharjoittelun kehittäminen
Nuorten työmarkkinoille sijoittumista tukemaan tarkoitettujen työelämävalmennuksen ja työharjoittelun osalta löytyy valitettavia kannustavuus- ja oikeudenmukaisuusongelmia.
Työharjoittelu on tarkoitettu alle 25-vuotiaille, ammatillista koulutusta vailla oleville, työmarkkinatukijärjestelmän piiriin kuuluville henkilöille. Korvauksena harjoitteluun osallistuvalle maksetaan työmarkkinatukea, lapsettomalle henkilölle 24,51 euroa per päivä eli noin 500 euroa kuukaudessa. Mikäli harjoitteluun osallistuva on saanut työttömyyspäivärahaa enimmäisajan tai on saanut työmarkkinatukea vähintään 500 päivältä työttömyyden perusteella ennen työharjoittelun alkamista, maksetaan työharjoittelun ajalta työmarkkinatuen lisäksi verotonta ylläpitokorvausta (8 euroa/päivä).
Työelämävalmennus on tarkoitettu 25 vuotta täyttäneille, ammatillisen koulutuksen omaaville tai työttömyysturvaetuutena perus- tai ansiosidonnaista päivärahaa saaville henkilöille. Työelämävalmennukseen osallistuvan korvauksen määrä riippuu siitä, onko henkilö oikeutettu työmarkkinatukeen, peruspäivärahaan vai ansiosidonnaiseen päivärahaan. Työmarkkinatukijärjestelmän piiriin kuuluvalle maksetaan työmarkkinatukea samoin kuten työharjoitteluun osallistuville. Perus- tai ansiosidonnaista päivärahaa saavalle korvaus on n. 500 – 800 euroon kuukaudessa. Tämän lisäksi maksetaan 8 euroa verotonta kulukorvausta päivässä.
Työharjoittelussa tai työelämävalmennuksessa olevan tarkoituksena on tutustua työelämään, ei siis paikata palkallisen työntekijän työpanosta. Käytännön kokemuksen perusteella voidaan todeta, että näin ei kuitenkaan aina ole. Työnantajat eivät valitettavasti ole aina oivaltaneet, mistä järjestelmässä on kysymys, vaan työharjoittelijalla voi olla yhtä paljon vastuuta kuin palkatulla työntekijällä, mikä aiheuttaa harjoittelijalle kokemuksen hänen työpanoksensa hyväksikäytöstä.
Ongelmallista tilanteessa on se, että harjoitteluun osallistuva, turvatakseen mahdollisuutensa työllistyä yritykseen/organisaatioon työelämään tutustumisen jälkeen, ei lähde puolustamaan oikeuttaan ”olla vain harjoittelija”, vaan antaa työpanoksensa normaalin työntekijän tapaan. Parhaassa tapauksessa työnantaja toki palkkaa henkilön harjoittelun jälkeen, mutta valitettavimmissa tapauksissa työnantaja etsii tilalle uuden harjoittelijan. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus lisääntyy entisestään, kun harjoittelussa oleva huomaa, etteivät häntä muiden työntekijöiden tavoin koske normaalit työsuhteen etuudet kuten työterveyshuolto, lomien kertyminen, matkavähennysoikeus ja tulonhankkimisvähennykset, sillä työharjoittelu/työelämävalmennus eivät ole työsuhteita.
Keskeisenä järjestelmän kannustavuuskysymyksenä ovat nimenomaan matkavähennysoikeus ja verotuksessa huomioitavat tulonhankkimisvähennykset. Työelämään tutustuville syntyy kustannuksia kodin ja työpaikan välisestä liikkumisesta, joten olisi ensiarvoisen tärkeää, että myös heillä olisi oikeus täysimääräisiin matkavähennyksiin kuten palkansaajilla.
Mitä tulee verotukseen yleisesti ottaen, työharjoitteluun ja työelämävalmennukseen osallistuvia kohdellaan verotuksessa etuuksien saajina, eli verotus on palkansaajia tiukempaa. Asiaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota, sillä työnhakijalle on herkästi kannustavampaa jäädä kotiin työttömyyspäivärahan varaan kuin lähteä tutustumaan työelämään. Työnhakijan ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha voi siis olla suurempi kuin työelämään tutustumisen aikana maksettava korvaus, ja kun korvauksesta kaiken lisäksi maksetaan sosiaalietuuden mukainen vero, kannustavuusloukku on valmis.
Joensuun Keskustanuoret esittävät, että työharjoittelun ja työelämävalmennuksen kannustavuutta tulisi parantaa seuraavilla toimenpiteillä: työharjoitteluun osallistuvilla tulee olla oikeus matkavähennysten tekemiseen ja verokohtelun tulee olla palkansaajiin nähden samantasoista sekä työelämään tutustuvalla tulee olla oikeus myös muihin etuisuuksiin kuten lomien kertymiseen ja työterveyshuoltoon.