Tässä artikkelissa globalisaatiolla tarkoitan kansainvälistä taloudellista järjestelmää, joka vaikuttaa kaikkien yhteiskuntien kehitykseen. Suomikin on osa globalisoituvaa maailmaa. Voidaankin sanoa, että maamme nykyhistoriassa on tapahtunut sosiaalisessa ja taloudellisessa mielessä kolme suurta murrosta.

Ensimmäinen murros alkoi 1860-luvulla, kun teollinen kapitalismi teki läpimurron ja ulkomaankauppa alkoi lisääntyä. Tällöin myös perustettiin ensimmäiset itsenäiset valtiolliset instituutiot, mukaan lukien valtiopäivät ja keskuspankki. Tuolloin Suomi oli Venäjän alainen suurruhtinaskunta, jolle sallittiin suhteellisen paljon liikkumavaraa aina 1800-luvun loppuun asti. Tuohon aikaan Suomi oli poliittisesti virkamiesvaltainen, mutta samanaikaisesti kansallisesti heräämässä oleva yhteiskunta

Toinen murros tapahtui 1950- ja 1960-luvuilla, jotka olivat suomalaisen teollisuuden huippukautta. Tuolloin luotiin myös pohja hyvinvointivaltion syntymiselle sekä julkisen ja yksityisen palvelusektorin vahvistumiselle. Keynesiläinen ajattelumalli alkoi vaikuttaa 1950-luvun puolivälissä. Sen mukaan julkisella kulutuksella oli iso merkitys suhdannevaihtelujen tasaajana ja täystyöllisyyden ylläpitäjänä. Valtion tehtäväksi nousikin entistä enemmän taloudellisen kasvun turvaaminen ja edistäminen. Taloudellisen kasvun katsottiin vaikuttavan myös positiivisesti sosiaaliseen turvallisuuteen ja hyvinvointiin.

Suomi oli vielä 1860-luvulla enimmiltä osin maatalousyhteiskunta. Mutta 1960-luku oli kaupungistumisen ja teollistumisen aikaa. Elettiin kylmän sodan aikaa ja poliittinen ilmapiiri oli sähköinen. Tuolloin varttui ensimmäinen sukupolvi, joka oli aikaisempiin sukupolviin verrattuna siinä suhteessa erityisasemassa, että heille oli elämisen perusedellytykset turvattu valtion puolesta.

Kolmas murros alkoi 1990-luvulla. Tätä aikaa heijastaa talouden ja yhteiskunnan voimakas kansainvälistyminen, markkinoiden ensisijaistuminen valtion kustannuksella sekä informaatioteknologian läpimurto. Suomesta on sisäpoliittisesti tullut moniarvoisempi, vaihtuvien hallituskoalitioiden järjestelmä, jossa politiikan suhteellinen merkitys ihmisten elämässä on supistunut. Myös 1990-luvun alkupuolen lama on jättänyt suomalaiseen yhteiskuntaan syvät jäljet. Rakennetyöttömyyttä ei ole pystytty vieläkään kokonaan korjaamaan. Tämän päivän tilanteen tekee vielä hullummaksi se, että meillä on samaan aikaan työttömyyttä ja työvoimapulaa.

Suomen asukkaat saivat elantonsa lähes kokonaan maataloudesta aina 1860-luvulle saakka. Tilanne alkoi muuttua kun laivaliikennettä laajennettiin, kanavia rakennettiin ja Helsingin ja Pietarin välinen rata ja lennätin otettiin käyttöön. Rautateitä rakennettiin ja niiden käyttö kasvoi tavaroiden kuljetuksissa. Puhelimet tulivat käyttöön 1880-luvulla. Voidaankin todeta, että suomalaisen yhteiskunnan ensimmäinen murros sai voimansa tekniikan ja varsinkin kommunikaatiotekniikan nopeasta kehityksestä. Tämä mahdollisti nopeammat yhteydet sekä maan sisällä että suhteissa ulkomaihin.

Suomi hyötyi tuolloin taloudellisesti sekä poliittisesti autonomia asemastaan Venäjän vallan alaisuudessa. Osaksi tämä johtui Suomen korkeammasta teknologisesta asemasta ja yhteiskunnan paremmasta organisaatiosta. Suomi onnistui Venäjän markkinoiden valloittamisen ennen kaikkea puunjalostusteollisuuden ja maatalouden tuotteilla. Puutavaraa meni länteen, varsinkin Englantiin, ja paperia Venäjälle. Ts. Suomi kansainvälistyi monikansallisen Venäjä imperiumin sisällä.

Suomessa 1990-luvulla koettuun lamaan vaikutti monta tekijää. Yksi niistä oli rahamarkkinoiden vapautuminen. Tämä johti 1980-luvulla spekulatiiviseen kasvuun ja kustannustason nousuun taloutemme reaalisen kilpailukykyyn nähden liian korkealle tasolle. Lamasta pois pääsemisen keinoksi todettiin mm. talouden tarvitsevan uusia kasvuimpulsseja, joita oli saatavissa vain aikaisempaa tiukemmasta sitoutumisesta länsieurooppalaiseen integraatiokehitykseen. Hyödykkeiden liikkumisesta oli siirryttävä myös tuotantotekijöiden liikkumiseen. Ts. tarvittiin pääoman, tiedon ja ihmistenkin aikaisempaa nopeampaa ja laajempaa liikkumista yli rajojen. Kannattaa huomata yhtymäkohdat 1800-luvun ihmisten, tavaran ja informaation liikkuvuuden lisääntymisen kanssa.

Nykyään ollaankin EU:ssa jossa markkinoiden ja ihmisten liikkumisen rajoitteita on huimasti purettu ja liikkumista edistetty. Myös informaation liikkuvuuden nopeus on kasvanut mm. matkapuhelimien ja internetin käytön lisääntymisen myötä. Palveluiden osuus on taloudessa kasvanut. On palveluita jotka ovat kotimarkkinoita varten ja toisaalta taas palveluita, jotka ovat mukana kansainvälisessä kilpailussa. Esimerkiksi yrityksille suuntautuvat palvelut ovat hyvää vienti tavaraa. Palveluiden viennissä meillä Suomalaisilla on vielä paljon kehitettävää. Emme osaa vielä edes täysin hyödyntää internetin tuomia mahdollisuuksia. Sen avulla voimme järjestää mitä erilaisempia palveluita, jotka on maailmanlaajuisesti jokaisen käsissä. Varsinkin Suomen nuorison tulee pitää huoli, että nostamme palveluiden viennin samalle tasolle perinteisen teollisuuden viennin rinnalle. Me nykynuoriso olemme syntyneet tietokone sylissämme, nyt vaan pitää osata hyödyntää se.

Raja-aitoja on kaadettu kaupan edistämiseksi ja tämä näyttää jatkuvan. Mutta on myös syytä pohtia, että kuinka pitkälle raja-aitojen kaatamisessa kannattaa mennä. Se ei tule toimimaan jos markkinat täysin vapautettaisiin maailmassa. Ei ainakaan niin kauan, kun maailmassa on poliittisesti, kulttuurisesti ja lainsäädännöllisesti erilaisia maita. Yksinkertaistettuna esimerkkinä voitaisiin sanoa, että miten valtio jossa on 8h työajat, kohtuulliset korvaukset työstä sekä valtion rahoja käytetään isoja määriä mm. kansan terveyden ja hyvinvoinnin lisäämiseen, voi kilpailla maan kanssa, jossa on 16h työajat, huonot palkat, heikot ihmisoikeudet ja valtion rahoja panostetaan kansalaisten hyvinvoinnin sijasta teknologian kehittämiseen ja uusien innovatiivisten keksintöjen tuottamiseen?

Olen sitä mieltä, että maailmaan tulisi luoda sellainen talousjärjestelmä, jossa maailma on jaettu talousalueisiin. Talousalueen sisällä olisi ?samantyyppisiä? valtiota joiden keskinäistä kaupankäyntiä on hyvin vähän rajoitettu. Talousalueiden keskinäistä kauppaa taas olisi rajoitettu jonkin verran terveen kilpailun ja kestävän taloudellisen kehityksen turvaamiseksi. Yleisesti ottaen olisi tärkeää palauttaa yhteys politiikan ja talouden välille. Nykyisessä globalisoituneessa maailmassa on tultu siihen tilanteeseen, että yhteiskunta on lähes kokonaan markkinavoimien hallinnassa. Tämä ei ole yhteiskunnallisessa mielessä kovinkaan järkevää. Yksi tapa rajoittaa markkinavoimien valtaa olisi mielestäni luoda edellä mainitut talousalueet.

Meidän tulee miettiä minne haluamme Keskustalaisina tätä venettä soutaa. Virta voi olla niin kova, että se vie mennessään, tai sitten soutajissa on niin paljon ruista ranteessa, että me päätämme suunnan.

"Mikä sitte kansallistalous on? Se on kansalle samaa, mitä yksityistalous on perheelle: elämisen perustus.

Kansallistalous vaikuttaa meihin kuin ilma: emme aina tiedä miten se vaikuttaa elimistöömme, mutta jokainen pilaantumisilmiö vaimentaa elinkykyjämme."

Santeri Alkio YV s.22(1909)

Juha Kallio
puheenjohtaja
Keskustanuorten Satakunnan piiri ry