”Nuori, emme kysy kuka olet ja mistä tulet. Emme kysy, oletko rintapellon suuren talon tai syrjäisen mökin poika tai tyttö. Tule joukkoomme, liity meihin. Rakentakaamme kaikki tulevaisuuden Suomea, jossa kaikki tunnemme olevamme onnellisia ihmisiä” (Kyntäjä, tammikuu 1955).

Järjestö nousee

Perustavan kokouksen jälkeen järjestön rakentamiseen lähdettiin ripeästi ja määrätietoisesti. Sodasta palanneet nuoret miehet muodostivat niin emopuolueen kuin nuorisojärjestönkin rungon. Erityisesti siirtoväkeen kuuluva nuoriso oli innokkaasti mukana. Tavoitteeksi asetettiin järjestökoneiston ulottaminen koko maahan perustamalla paikallisosastoja ja niiden pohjalle piirijärjestöjä.

Maaseudun Nuorten Liitto (MNL) rekisteröitiin omaksi järjestöksi, joka toimi tiiviisti maalaisliiton puoluetoimiston yhteydessä. Nuorisojärjestölle luotiin hierarkkinen rakenne, jonka kolmena portaana olivat osasto, piirijärjestöt ja valtakunnallinen MNL. Ylimpänä päättävänä elimenä oli joka toinen vuosi kokoontunut (aluksi joka kolmas vuosi) liittokokous. Kaksi kertaa vuodessa kokoontunut valtuuskunta, joissa piirijärjestöillä oli edustus, toimi liittokokousten välillä ylimpänä päätöselimenä. Valtuuskunta valitsi puheenjohtajan ja johtokunnan.

Liittokokousten välillä MNL:n valtuuskunta oli nuorisojärjestön ylin päättävä elin. Kuvassa valtuuskunta yhteiskuvassa eduskuntatalossa 19.10.1949. Alustuksen kokouksessa piti keskellä istuva Johannes Virolainen aiheesta ”Maalaisliitto keskustapuolueena”. Alustuksen johdosta käytiin laaja keskustelu, missä tähdennettiin maalaisliiton rakentavaa ja suurta tehtävää poliittisia ristiriitoja sovittelevana ja radikaalina uudistuspuolueena. Erikoisen leimansa kokoukselle antoi reipas, rohkea ja ennakkoluuloton yhteiskunnallinen uudistusmieli.

Vuoden 1945 aikana syntyi 137 osastoa, joissa oli 12 500 jäsentä. Seuraavana vuonna osastoja oli jo 318 ja jäseniä 25 500, ja vuonna 1950 päästiin 512 osastoon ja yli 36 000 jäseneen. Vuonna 1955 sen jäsenmäärä oli 56 600 ja osastojen määrä oli 932. Tuhannen osaston raja ylitettiin vuonna 1956 ja jäseniä oli tuolloin vähän alle 60 000. Vuonna 1962 oli osastoja noin 1300 ja jäseniä yli 70 000. Muutamassa vuodessa MNL kasvoi maan suurimmaksi poliittiseksi nuorisojärjestöksi. Vain SDNL tavoitteli jäsenmäärässä alkuaikoina maaseudun nuoria. Sosialistisia nuorisoliikkeitä heikensi vasemmiston yleinen hajaannus. Sosiaalidemokraattisesta nuorisosta merkittävä osa siirtyi sodan jälkeen vastaperustettuun SDNL:oon. Sosiaalidemokraattinen nuorisoliike jakaantui vielä kahtia 1950-luvun lopulla.

MNL oli sotien jälkeen maan ylivoimaisesti suurin ja mahtavin poliittinen nuorisojärjestö. Näin oivalla tavalla pilapiirtäjä, taiteilija Kalle Patoluoto kuvasi asiaa nuorten painetussa vuosikirjassa vuonna 1955.

Kokoomuksen Nuorten Liiton toiminta vilkastui sodan jälkeisinä vuosina, mutta oli sittemmin näkyvästi esille opiskelijoiden piirissä. MNL ei saanut vakavasti otettavaa kilpailijaa muista poliittisista nuorisojärjestöistä, sillä näiden kannattajat olivat pääasiallisesti kaupunkien ja asutuskeskusten nuorisoa. Voimakkaan kasvun taustalla lienee osaltaan ollut se, että järjestö tarjosi kylien nuorisolle muutakin virikkeellistä toimintaa kuin politiikan. Maaseudulla oli paljon nuorisoa ja näillä oli vähän harrastuksia. MNL tarjosi viihdettä ja yhdessäoloa, jonka vanhemmat useimmiten hyväksyivät. Osa kylien nuorista toimi sekä MNL:n osastossa että paikallisessa nuorisoseurassa.

1940-luvun periaate oli, että MNL:n osasto tuli perustaa jokaiseen kylään. MNL:n organisaatio oli samanlainen kuin puolueella ja naisjärjestöllä. Osastoa johti johtokunta puheenjohtajan vastatessa pääasiallisesti toiminnan vetämisestä. Piiritasolla toimintaa ohjattiin pitkälti toiminnanjohtajan ja puheenjohtajan kautta. Varsinaisen liiton toiminnasta vastasi keskustoimisto liittosihteerin johdolla.

Järjestötoiminnan voimakas käynnistäjä oli Kekkosen kuningastien valmisteleminen presidentiksi. Vaalityöhön tartuttiin joskus jopa niin innokkaasti, että varsinainen järjestötyö jäi vähemmälle huomiolle. MNL:n järjestötoiminnan tavoitteet 1950-luvulla voidaan kiteyttää kolmeksi päälinjaksi:

1. aatteellisen pohjan luominen, muun muassa periaateohjelman valmistelu

2. vankka kaaderien kasvatustyö

3. Kekkosen tukeminen puolueessa ja kenttätyössä

Toimintamuodot vakiintuvat

Keskeisen sijan järjestötoiminnassa saivat alkuaikoina jäsen- ja tupaillat. Tupailtatoiminta antoi laajalla maaseudulla mahdollisuudet muun muassa koulutus- ja valistustoimintaan. Kokoontumistilojen puutteen vuoksi tupailtoja pidettiin usein maalaistalojen tuvissa. Tupaillat kokosivat paikallista väkeä aina vauvasta vaariin saakka. Jo vuonna 1946 pidettiin MNL:n osastoissa yli 700 tupailtaa. Lähestyvät vaalit lisäsivät tupailtojen suosiota. Parhaimmillaan tupailtoja oli 1960-luvun alussa, jolloin niitä pidettiin vuosittain noin 5000–6000. Osastot järjestivät tupailtojen lisäksi kokouksia, iltamatilaisuuksia, tanssiaisia, juhlia, retkiä, urheilukilpailuja jne.

MNL:n osastoissa tupailloilla oli erittäin suuri merkitys koulutustilaisuuksina ja yhteishengen kohottajina. Tupailtoihin pyrittiin hankkimaan arvovaltaisia alustajia, kuten Latomäkeen maatalousministeri Virolainen 1960-luvun alussa. Tupailtoja mainostettiin näyttävästi kylän raiteilla. Tyrnävän osaston tupailta pidettiin Jokisillan Vähäsen talossa marraskuussa 1958. Talo oli luonnollisesti tupaten täynnä väkeä.

MNL:n suvijuhlat olivat suuria jäsenkunnan järjestöllisen valmiuden ja harrastusten tason katselmuksia. Niitä pidettiin vuodesta 1946 (Kauhavan liittojuhlat) alkaen. Jäsenet ja osastot kilpailivat muun muassa kirvesvarren teossa, lypsyssä, ojankaivuussa, kynnössä, kehruussa, tanhuissa ja eri yleisurheilulajeissa. Urheilussa oli mukana juoksua, köydenvetoa ja pesäpallo-otteluja. Henkisen alan kilpailuihin kuuluivat muun muassa lausunta-, puhe- ja tietokilpailut.

MNL:n suvijuhliin saapui perinteeksi muodostunut polkupyörillä kuljetettu suvijuhlaviesti. Oikealla toiminnanjohtaja Olavi Lahtela ja vasemmalla ylioppilas Jouko Loikkanen tutkimassa juhlavuoden viestin reittiä Torniosta Laihialle 1955.

Laihian suvijuhlilla kesällä 1955 nuorisojärjestö juhli kymmenvuotista taivaltaan näyttävästi. Suvijuhliin valittiin kunniaemäntä, joka vastasi juhlien käytännön järjestelyistä ja johti tilaisuuksia. Kunniaemännän tehtävän otti tuolloin vastaan Hilkka Juoppila. Kuvassa on kansallispukuinen suven kunniaemäntä miehineen ja nelosineen MNL:n Laihian suvijuhlien lavalla kesällä 1955.

MNL:n talvipäiviä alettiin pitää vuodesta 1948 alkaen. Ensimmäiset olivat Inkeroisissa Kymenlaaksossa 6.-7.3.1948. Talvipäivillä hiihdettiin ja kilpailtiin mäestä. Järjestön suuri urheiluidoli oli St. Moritzin talviolympialaisten 1948 kultamitalivoittaja Heikki Hasu, sittemmin MNL:n puheenjohtaja. Nuorisojärjestön jäseniä oli muutoinkin hyvin edustettuina Suomen valiohiihtäjien joukossa. MNL oli suuri urheilu- ja kulttuurijärjestö. Järjestön piiristä nousi valtakunnan tason huippu-urheilijoita, kuten meloja Sylvi Saimo. Kulttuuripuolella järjestö nosti esiin huippuja, kuten laulaja Aune Rättyän ja näyttelijä Esa Saarion.

Kesäisten suvijuhlien lisäksi MNL järjesti vuosittain valtakunnalliset talvipäivät. Kemijärvellä järjestettyjä talvipäiviä huhtikuussa 1951 mainostettiin Kyntäjä-lehdessä Lapin eksotiikalla. Osallistujilla oli mahdollisuus poroajeluihin ja retkeilyyn tuntureilla. Rohkeimmat saattoivat osallistua myös mäkihyppykilpailuihin.

Kilpailutoiminnalla on ollut aina suuri merkitys keskustanuorten toiminnassa. Kilpailut varsinkin MNL:n alkuaikoina olivat nuorten suosiossa. Ne palvelivat järjestötoimintaa kokoavana ja yhdistävänä tekijänä. Lähes kaikesta kilpailtiin. Urheilu- ja taitokilpailujen lisäksi järjestettiin toiminnallisia kilpailuja. Osaston kilpailivat Karhu-maljasta ja piirit Kekkosen-haarikasta. Karhu-maljan luovutti päätoimittaja Pentti Sorvali Maakansan lahjana. Se annettiin MNL:n vuosittain parhaiten menestyneelle osastolle. Pääministeri Urho Kekkonen lahjoitti 1954 MNL:lle kiertopalkinnon, jota alettiin nimittää Kekkosen haarikaksi. Siitä tuli piirien välinen kiertopalkinto, joka jaetaan vuosittain tärkeimpien kulttuuri-, taito- ja urheilukilpailujen perusteella.

Nuorten tilaisuuksissa kilpailtiin maa- ja metsätaloudesta riippuvaiselle agraariyhteiskunnalle tyypillisissä lajeissa, kuten kirvesvarren teossa. Kuva on MNL:n suvijuhlilta Nivalasta kesältä 1956. Vihdin Jyvän Yrjö Heinonen veistää kirvesvartta.

Iso osa MNL:n jäsenistä ei pyrkinyt politiikkaan, vaan he halusivat mukaan järjestöön, joka tarjosi kiinnostavaa toimintaa ja virikkeellistä yhdessäoloa. MNL tarjosi toimintaa myös heille. Maaseutukylissä ei ollut juurikaan muuta harrastustoimintaa, joten MNL ja sen osastot tarjosivat paikallisia, maakunnallisia ja valtakunnallisia suvijuhlia, iltamia, tansseja jne. Kilpaileminen oli keino, jolla jäsenistöä aktivoitiin. Karhu-malja kiersi vuosittain parhaat toimintapisteet saavuttaneissa osastoissa. Kilpailuja järjestettiin perinteisen urheilun ohella muun muassa puheissa, kokoustekniikassa, näytelmissä, kirjoituksissa, kuvataiteissa ja erilaisissa työsuorituksissa, kuten kirvesvarren teossa, kehruussa ja kyntämisessä.

MNL kurssitti ja koulutti väkeään järjestötaidoissa ja aatesisällössä. MNL:n opintotoiminta oli mittavaa. MNL organisoi opintokerhotoimintaa, jonka systemaattisin muoto olivat kolmiportaiset yhteiskuntatutkinnot. Alkio-opisto rekrytoi pääosan opiskelijoista MNL:n jäsenistöstä. Heistä moni jatkoi korkeakouluopistoihin, kuten Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun Tampereelle. Kirkonkylälle tai kaupunkiin järjestetty seminaari tai koulutustilaisuus oli tyypillinen koulutus- ja kasvatustoiminnan muoto. Nuorisojärjestöstä muodostui poliittinen koulu monelle nousevalle nuorisopoliitikolle. 

MNL:n koulutusjärjestelmä antoi jäsenistölle järjestöelämän perustaitoja ja aatteellista sisältöä kulttuuriharrastuksiakaan unohtamatta. Järjestökouluun osallistuneet pääsivät helmikuussa 1964 osallistumaan alan asiantuntijan ohjauksessa näyttämötaiteen sen hetkisiin suuntauksiin. Jouni Apajalahden näytelmä ”Tiet” oli tutustumisen kohteena. Sen ohjauksesta vastasi tunnettu teatteriohjaaja Sirpa Sivori-Asp (vasemmalla).

Tunnustuksen antamiseksi yksityisille MNL:n työssä erityisen ansioituneille henkilöille MNL:n valtuuskunta perusti 1950 oman ansiomerkin. Ensimmäiset kultaiset ansiomerkit jaettiin vuonna 1952 Ruotsin ja Tanskan veljesjärjestöjen edustajille Gunnar Ericssonille, Einar Gustafssonille ja Poul Christensenille heidän ansioistaan Suomen MNL:n perustamisvaiheissa sekä Arvo Korsimolle, Atte Pakkaselle, Adolf Karhulle ja Aarne Aholalle, jotka myötävaikuttivat toiminnallaan nuorisojärjestön syntyyn.

Järjestörakenteen murros

1950-luvun lopulta alkaen alkiolainen Keskusta-aate sai yhä enemmän jalansijaa niin puolueessa kuin nuorisojärjestössäkin. Taustaa uudelle peruslinjalle eli laajenemiselle kaupunkeihin ja asutuskeskuksiin haettiin kaukaa menneisyydestä – Santeri Alkion ajatuksista. Sotkamon ylimääräisessä liittokokouksessa 1965 MNL muutti ajan hengen mukaisesti nimensä Nuoren Keskustan Liitoksi (NKL).

Ylimääräisessä liittokokouksessa Sotkamon yhteiskoululla 25.6.1965 MNL muutti nimensä Nuoren Keskustan Liitoksi (NKL). Liiton puheenjohtaja Jouko Loikkanen puhalsi uuden nimen syntyhetkellä viikinkitorveen. Kuva: Aino Lampinen

Nuorisojärjestön toimintaan tuli suuria ongelmia 1960-luvun lopulla. Teollistuminen, maaltamuutto, ja pienviljelykseen perustuneen maatalouden muuttuminen yllättivät sekä nuorisojärjestön että puolueen. Järjestötoiminnan yleiseen laskuun vaikuttivat myös television tulo, viihde- ja vapaa-aikatarjonnan lisääntyminen. Lisäksi maaltamuutto tyhjensi kylät nuorisosta ja vinoutti väestörakennetta niin ettei toimintaan riittänyt väkeä kaikkialla. Suuria jäsenkatoja tapahtui muun muassa Keski-Suomessa, Peräpohjolassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa.

Osastojen nopeaan vähenemiseen oli syynä myös järjestöorganisaation raju muutos. Nuorten muuttaminen kylistä pakotti NKL:n liittosihteerin Olavi Konttisen ja puheenjohtaja Jouko Loikkasen ajamaan paniikinomaista organisaatiouudistusta, jolla pienet kyläosastot sulautettiin pitäjäosastoihin. Vain jokunen kyläosasto jäi Itä- ja Pohjois-Suomeen. Samassa yhteydessä uusittiin myös jäsenluettelot. NKL:n jäsenkunta nuorentui, kun vuonna 1968 yläikäraja pudotettiin 35 vuodesta 30 vuoteen. Siihen oli myös syynä opetusministeriö, joka vaati nuorennusleikkausta valtionavun myöntämisen ehdoksi. Organisaation muutoksella ei kuitenkaan pystytty vaikuttamaan kehitykseen. Kerho- ja pitäjäosastojen toiminta ei lähtenyt kunnolla käyntiin. Uusia jäsenjoukkoja ei onnistuttu saavuttamaan kaupungeista ja asutuskeskuksista toivotulla tavalla. Myös vennamolaisten rynnistys eduskuntavaaleissa 1970 ja 1972 iski syviä aukkoja NKL:n jäsenistöön. Jäsenmäärä painui alle 40 000:n.

Piirien puheenjohtajat kokoontuivat aika ajoin keskustelemaan ja tekemään suunnitelmia tulevaisuuden toimintaa silmällä pitäen. Suomalaisen yhteiskunnan rajuun rakennemuutokseen 1960-luvulla ei kuitenkaan osattu varautua riittävästi. Nuorten järjestökoneisto ei pysynyt yhteiskunnan kehityksen vauhdissa. Piirien puheenjohtajat ovat kokoontuneet liiton entisen puheenjohtaja Heikki Hasun ja uuden puheenjohtaja Jouko Loikkasen kanssa suunnittelukokoukseen joulukuussa 1964. Piirien johto oli tuolloin varsin miesvoittoinen.

Puheenjohtajan vaalit siirrettiin sääntömuutoksella liittokokoukselle vuodesta 1967 lähtien. Nuorisoliikkeen uutena aluevaltauksena oli voimakas rynnistys koululaisliikkeessä ja koululaisvaaleissa. Asutuskeskuksiin perustetut uudet osastot alkoivat näkyä toiminnassa 1970-luvun alussa. Osastojen toiminnassa pyrittiin kehittämään eri linjoja nuorille viljelijöille ja työväestölle. Maakunnallisten massayliopistojen, korkeakoulujen ja keskiasteen koulutuksen laajeneminen lisäsi opiskelijoiden mukaantuloa ja näkyvyyttä NKL:n toiminnassa.

NKL:n jäsenistön ammatti- ja elinkeinorakenne muuttui radikaalisti 1970-luvulla, kun maanviljelijöiden osuus laski reiluun 20 prosenttiin. Palkansaajien osuus nousi yli 20 prosenttiin ja koululaisten osuus oli jopa yli 40 prosenttia jäsenkunnasta. Jäsenmäärä lähti jälleen nousuun 1970-luvun lopulla. Vuoteen 1977 mennessä jäsenmäärä oli ylittänyt jälleen 50 000:n. 

1970-luvulla toimintaa eriytettiin sektoreittain kolmeen päälinjaan: koululaisiin, viljelijänuoriin ja palkansaajanuoriin. Palkansaajiin kohdistuva erityistoiminta alkoi 1973 järjestetyistä työläisnuorisopäivistä. Viljelijänuoria ja palkansaajanuoria varten NKL:ssä oli omat toimikunnat ja tapahtumat. Toiminta jatkui sektoreittain aina 1980-luvun puoliväliin saakka.

Keskustanuoret osallistuivat 1970-luvulla vasemmistopuolueiden ja SAK:n järjestämille työläisnuorisopäiville. Keskustanuoret olivat vihreissä lippalakeissa työläisnuorisopäivien mielenosoitusmarssilla Tampereella syyskuussa 1976. Kun työläisnuorisopäivien järjestäjät kielsivät vihreiden lippujen käytön, panivat NKL:n nuoret päähänsä vihreän lippalakin erottuakseen vasemmistolaisista.

Koululaistoiminta nousi 1970-luvun alussa keskustanuorten näkyvimmäksi toiminnaksi. NKL oli aktiivisesti mukana Teiniliitossa ja muissa koululaisjärjestöissä. Keskustan koululaistoiminta oli aluksi näkymätöntä ja vaarassa jäädä vasemmiston jalkoihin, mutta keskustanuorten aktiivisuus kouluissa ohitti kommunistit 1970-luvun lopulle tultaessa. Keskustanuorten kannatus nousi jo 29 prosenttiin ammattikouluissa ja noin 17 prosenttiin lukioissa.

NKL:n koululaisparlamentit kokosivat vuosittain satoja koululaisia keskustelemaan nuoria kiinnostavista yhteiskunnallisista kysymyksistä. NKL:n tavoitteina olivat yhteyden saaminen koululaismaailmaan ja heidän vetämisensä keskustalaiseen aatemaailmaa. Kouluneuvostovaaleissa menestyminen toikin keskustalle lisää kannatuspohjaa ja koululaisaktiiveista moni tuli mukaan keskustanuorten toimintaan. Kouluneuvostot ja kouluneuvostovaalit jäivät historiaan vuonna 1985, kun voimaan tullut uusi koululaki enää niitä maininnut. Koululaistoiminta on näkynyt näihin päiviin asti siinä, että keskustanuoret ovat olleet mukana muun muassa Lukiolaisten Liiton toiminnassa.

Koululaistoiminnan vuosittaisena huipentumana olivat keskustanuorten järjestämät koululaisparlamentit. Ryhmätyöt olivat parlamentin yksi tärkeimpiä työmuotoja. Aiheina olivat mm. koululaistoiminnan tulevaisuus, siirtyminen työelämään, tappaako koulu luovuuden, koululehden teko ja toimiva oppilaskunta. Parlamenttiin kuului myös illan viettoa ja rentoa yhdessäoloa. Keskustanuoria illan istujaisissa, keskellä vasemmalta lukien Antti Mykkänen, Matti Vanhanen ja Timo Laaninen kuuntelemassa Jukka Törmän lauluja Mikkelin koululaisparlamentissa alkuvuodesta 1982.

Järjestötoiminnassa tärkeimpänä tavoitteena oli 1970-luvun lopulle saakka kouluttaa nuoria poliittiseen toimintaan seminaarien, kurssien ja käytännön osallistumisen kautta. NKL muodostui tehokkaaksi poliittiseksi kouluksi. Harrastus- ja kulttuuritoiminta väheni kyläosastojen lakkauttamisen myötä. Suvijuhlat säilyttivät toki asemansa, mutta yhtä suuria kansanjuhlia ne eivät enää olleet.

Keskustanuoret järjestivät seminaareja ja tilaisuuksia 1970-luvulla yhteistyössä muiden poliittisten nuorisojärjestöjen kanssa. Keskustanuoria Tampereen kulttuuriseminaarissa huhtikuussa 1975 Paavo Väyrysen (oikealla) johdolla. Seminaari oli laatuaan ensimmäinen ja poikkeuksellinen, koska siellä ei ajan hengen mukaisesti riidelty avoimesti muiden nuorisojärjestöjen edustajien kanssa.

NKL järjesti aatepoliittisen seminaarin Paimiossa loppuvuodesta 1974. Seminaarissa maisteri Seppo Kääriäinen (keskellä) hahmotteli Suomen puoluekarttaa. Hänen vierellään istumassa tohtori Ilkka Hakalehto (vasemmalla) ja NKL:n puheenjohtaja Esko Aho (oikealla). Kuvassa on ajalle tyypillisesti tuhkakupit pöydissä rentouttavaa savutteluhetkeä varten.

Toiminnalle uutta suuntaa

Hyvistä yrityksistä huolimatta harrastus- ja kulttuuritoiminta jäi liitossa vähemmälle huomiolle 1980-luvulle tultaessa, mikä näkyi muun muassa suvijuhlaperinteen kuihtumisessa. Lopullisesti suvijuhlien perinne katkesi 1980-luvun lopulla. Suvijuhlien tilalle tuli keskustanuorten kesätapahtuma. Talvipäiviä järjestettiin edelleen.

Suvijuhlien tilalla keskustanuoret järjestivät kesätapahtumia. Kesäkuun puolivälissä vuonna 1991 nuoret järjestivät kesätapahtuman Forssassa. Tilaisuuteen osallistui noin 300 henkeä. Kuvassa edessä istumassa vasemmalta lukien liittosihteeri Jyri Järvihaavisto, puheenjohtaja Anu Vehviläinen, puolueen varapuheenjohtaja Martti Pura puolisoineen, Harri Huuhtanen ja Sari Korhonen. Kuva: Taina Kaasalainen

Sen sijaan osastoissa kulttuuri- ja harrastustoiminta jatkui edelleen paikoitellen vilkkaana. Osastojen harrastus- ja kulttuuritoimintaan kuului muun muassa elokuva- ja ohjelmaryhmätoimintaa, näytelmiä, ohjelmallisia iltamia, teemailtoja, tupailtoja, pikkujoulutilaisuuksia ja opintokerhotoimintaa. Osastot lähettivät edustajiaan suvijuhlien, kesätapahtumien, kisaleirien ym. kilpailuihin.

Vaikka keskustanuorten kulttuuritoiminta vähenikin1970-luvulla, niin virkistävän poikkeuksen teki kollilainen Helsingin Opiskelevien Keskustanuorten (HOKN) vuonna 1974 perustama Kuokkavieraat –ohjelmaryhmä. Kuokkavieraat olivat suosittuja esiintyjiä keskustalaisissa tilaisuuksissa 1980-luvun alkupuolelle saakka. Se syntyi tarpeesta luoda omaa kulttuuria massaviihteen vastapainoksi. Kannustimena oli myös halu yhteisen harrastamisen kautta kehittää omaa persoonallisuutta. Kulttuuritoiminnan keskeisinä organisaattoreina olivat sekä KOL:ssa että NKL:ssä aktiivisesti toimineet Paula Viertola (toinen oikealla) ja Erja Tikka (toinen vasemmalla).

Nuorisojärjestön toiminnan pääpaino 1980-luvulta alkaen oli poliittisessa kasvatus- ja koulutustyössä. NKL oli monille nuorille poliittinen koulu, missä opittiin kokoustekniikkaa, vaalikampanjaa ja monta muuta poliittisessa toiminnassa tärkeää taitoa.

Liitto järjesti 1980-luvulla valtakunnallisia kunnallisseminaareja, aatepoliittisia seminaareja, talousseminaareja, nuorisokulttuuriseminaareja, energiaseminaareja jne. Eri tasoilla järjestettyihin kasvatus- ja koulutustilaisuuksiin sekä kursseille osallistui yhteensä tuhansia keskustanuoria. Teemat vaihtuivat 1990-luvulle tultaessa, kun vuoroon tulivat euroseminaari, perusturvaseminaari, aateseminaari, energiaseminaari ja erilaiset vaalitapahtumat. Valtakunnallinen kasvatus- ja koulutustoiminta keskittyi kolmelle tasolle: osastojen opintokerhoihin ja iltakursseihin, piirikursseihin ja valtakunnan tasolla sivujuhlien ja erilaisten sektoritapahtumien yhteyteen.

Poliittisen kasvatuksen ja koulutuksen vastapainoksi keskustanuoret järjestivät Kainuussa myös hieman kevyempää ohjelmaa nuorille, kuten Horsmakarnevaalit Kuhmossa syksyllä 1993. Ohjelmassa oli leikkimielisiä kilpailuja, mukavaa yhdessäoloa ja valmistautumista tuleviin koitoksiin. Karnevaaleihin tuli keskustanuoria ympäri maata. Loimulohta nauttimassa vasemmalta lukien Pekka Reponen, Tuomo Määttälä, Taina Kaasalainen, Pauliina Arola ja Sari Korhonen.

Maanviljelijöiden ja palkansaajien poliittinen toiminta sulautettiin 1980-luvun puolivälissä. Eriytymisen sijaan alettiin korostaa viljelijä- ja palkansaajanuorison yhteisiä intressejä. Alettiin puhua nuorison yhteisistä työ- ja toimeentulokysymyksistä. NKL lähensi yhteistyösuhteitaan 1980-luvulla muihin puolueen sisarjärjestöihin, kuten Keskustan Opiskelijaliittoon (KOL) ja Vesaisten Keskusliittoon. NKL kävi ajoittain kiivastakin kilpailua KOL:n kanssa opiskelevien nuorten sieluista. Kilpailun sijasta pyrittiin voimavarojen yhdistämiseen. Esimerkiksi vuonna 1983 opiskelijaliitto ja nuorisojärjestö sopivat, että keskiasteen opiskelijoiden toiminta siirtyi kokonaan NKL:n toiminnan piiriin. Usein raja KOL:n ja NKL:n aktiivitoimijoiden ja toiminnan välillä oli pieni. Samat henkilöt saattoivat toimia jouhevasti sekä NKL:n että KOL:n piirissä.

Uusia toimintamuotoja etsittiin ja järjestöllistä uudistamistakin tehtiin 1980-ja 1990-luvuilla. Liitto järjesti mm. osaston ohjaajakursseja, piirien johtokuntakoulutusta ja kärkijoukkokoulutusta yhdessä puolueen kanssa sekä työntekijäkoulutuksia. Järjestönä NKL oli näkyvästi mukana 1990-luvulla Next Step- messuilla ja Äkson – messuilla. Koulutuksellista suunnittelua ja toteuttamista tehtiin yhteistyössä Maaseudun Sivistysliiton (MSL) kanssa.

Äkson idea kehittyi tarpeesta kohottaa järjestöjen ja vapaan kansalaistoiminnan arvostusta. Nuorisotyön keskuksen organisoimana järjestöt kampanjoivat alueellisesti ja valtakunnallisesti. Kunnissa valtuustot saivat järjestölähetystöjä, ministerit muistutuksia heikosta rahatilanteesta ja tiedotusvälineet kertoivat Äkson-tempauksista. Kampanja huipentui Äkson-messuihin. Messut pidettiin Lahdessa. 8.-12.5.1991. Kuvassa messuihin osallistuvat keskustanuoret puhaltamassa Äkson-tulta. Kuva: Taina Kaasalainen

1990-luvulle tultaessa huomiota alettiin kiinnittää enemmän yrittäjätoimintaan. NKL järjesti viljelijä-, palkansaaja- ja yrittäjäaktiiveille yhteisiä työ- ja toimeentulopäiviä.  Keskustanuorten koulutustapahtuma Elokoulu sai alkunsa vuonna 1990. Elokoulu oli suunnattu jo toiminnassa mukana olleille. Teemoina olivat mm. järjestötoiminta, keskustalaisuus, vaalit ja esiintymistaito. Kaiken tämän ohella hauskaa pidettiin iltanuotiolla, leikkimielisessä salibandyturnauksessa ja riehakkaassa karaokekilpailussa.

Elokoulusta muodostui 1990-luvun alusta alkaen nopeasti merkittävä keskustanuorten tapahtuma. Elokoulu veti monia keskustanuoria kuntavaikuttajia ympäri Suomea kouluttautumaan ja verkostoitumaan luonnonkauniille Alkio-opistolle Korpilahdelle. Elokoulussa visioitiin ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä ideamyllyissä ja kuultiin inspiroivia alustajia. Ohjelmaan kuului myös kilpailuja ja yhteisiä iltatilaisuuksia. Kuvassa elokoululaisia ilmaisemassa nuorten aatetta laulun keinoin syksyllä 1992. Laulua johtavat Saija Kyllönen (toinen vasemmalla) ja Riikka Nisula (kolmas oikealla).

2000-luku on ollut keskustanuorilla uusien toimintamuotojen etsikkoaikaa. Uusi toimintamuotoja, kuten Politiikan Akatemia aloitettiin. Akatemia on valtakunnallinen vaikuttamisen huippukokous, johon valitaan vuosittain noin 50 osallistujaa. Vuosi 2005 oli keskustanuorten 60-vuotisjuhlavuosi. Nuorisojärjestön nimi muuttui virallisesti Suomen Keskustanuoriksi.

Järjestötoiminnan ansioksi viime vuosina voidaan lukea se, että nuoret ovat kyenneet pitämään vallan nuorisojärjestön omissa käsissä. Puolue ei pystynyt eikä ole halunnut puuttua henkilövalintoihin eikä nuorten järjestökoneistoon. Nuorten osastot ovat olleet myös ahkeria puoluekokousaloitteiden tekijöitä. Negatiivisena piirteenä on ollut jäsenmäärän ja aktiivitoimijoiden jatkuva väheneminen. Tilanne on ollut samanlainen kaikissa poliittisissa nuorisojärjestöissä. Kaikesta huolimatta Suomen Keskustanuoret ovat edelleen Suomen suurin ja merkittävin aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattava poliittinen nuorisojärjestö.

Vakavan politiikan teon ohella keskustanuoret ovat aina osanneet myös ottaa huumorin avuksi. Ennen varsinaisen liittokokouksen alkua marraskuussa 1989, silloisen puheenjohtaja Olli Rehn ja keskustaliberaali miesvoimisteluryhmä Positiiviset Juntit eli Pojut ottivat varaslähdön Tammelan torilla järjestetyssä toritapahtumassa ja pitivät voimistelunäytöksen. Mukana ryhmässä olivat vasemmalta lukien Jyri Järvihaavisto, Hannu Kareinen, Mikko Ruokola ja Timo Virolainen sekä Janne Pyyhtiä (ei kuvassa). Voimisteluharrastuksen ohella he olivat myös mukana NKL:n keskeisissä tehtävissä. Kuva: Janne Pyyhtiä

Liittokokoukset 1945-

PAIKKA                                                  AIKA                                                       PIIRI

Salo                                                          30.6.1945      perustava kokous                V-S

Kauhava                                                   23.6.1946                                                 E-P

Turku                                                        18.6.1948                                                 V-S

Kokemäki                                                 1950                                                         V-S

Nivala                                                       28.6.1952                                                 P-P

Tornio                                                       1954                                                         Pe-Po (LAP)

Nivala                                                       15.6.1956                                                 P-P               

Nurmijärvi                                                9.9.1958                                                   U-M

Laitila                                                       17.6.1960                                                 V-S

Kuusamo                                                  22.6.1962                                                 P-P               

Hämeenlinna                                            27.6.1964                                                 E-H

Sotkamo                                                   25.6.1964                                                 KAI

Toholampi                                                11.6.1966                                                 K-P

Tampere                                                    14.6.1968                                                 PIR

Naantali                                                    26.-27.6.1970                                           V-S

Punkaharju                                               6.6.1971                                                   I-S

Pälkäne                                                     3.-4.6.1972                                               E-H

Vammala                                                  9.-10.6.1973                                             V-S (SAT)

Kalajoki                                                    1.-2.6.1974                                               P-P

Nurmes                                                     15.-16.6.1975                                           P-K

Saarijärvi                                                  6.-8.8.1976                                               K-S

Rovaniemi                                                13.8.1978                                                 LAP

Urjala                                                        2.-3.8.1980                                               K-S

Kaustinen                                                 6.-7.6.1981                                               K-P

Savonlinna                                                7.-8.8.1982                                               I-S

Kouvola                                                    24.-25.9.1983                                           KYMI

Salo                                                          12.-13.10.1985                                         V-S

Kuopio                                                     26.-27.9.1987                                           KUO

Tampere                                                    30.9.-1.10.1989                                        PIR

Kajaani                                                     28.-29.9.1991                                           KAI

Helsinki, ylimääräinen                              17.4.1993                                                 HKI

Lappeenranta                                            2.-3.10.1993                                             KAR

Kuopio                                                     22.-23.10.1994                                         KUO

Salo                                                          16.-18.6.1995                                           V-S

Oulu                                                         26.-27.10.1996                                         P-P

Seinäjoki                                                   4.-5.10.1997                                             E-P

Joensuu                                                     17.-18.10.1998                                         P-K

Jyväskylä                                                  23.-24.10.1999                                         K-S

Lahti                                                         28.-29.10.2000                                         E-H

Saariselkä                                                 27.-28.10.2001                                         LAP

Savonlinna                                                26.-27.10.2002                                         I-S

Kokkola                                                    25.-26.10.2003                                         K-P

Kuopio                                                     30.-31.10.2004                                         KUO

Turku                                                        18.-19.6.2005                                           V-S

Vaasa                                                        28.-29.10.2006                                         E-P

Kajaani                                                     27.-28.10.2007                                         KAI

Järvenpää                                                  1.-2.11.2008                                             U-M