Tulevissa vaaleissa, joissa ratkaistaan koko maaseudun ja koko kansan tulevaisuus, ei kuitenkaan tärkeintä ole MNL:n toiminta, vaan ennen kaikkea se, että asetamme nuoret, intomieliset voimamme, jotka eivät pelkää vaivoja ja vastuksia ’isä’ maalaisliiton hyväksi. (Arvo Korsimo, Maaseudun Nuorten Liiton vuosikirja 1948, s. 9-11.)

Nuorisojärjestön ensisijainen tarkoitus sen perustamisen jälkeen oli tukea maalaisliiton vaalityötä, auttaa poliittisessa taistelussa, kasvattaa puolueelle aktiiveja jäseniä ja lisätä sen kannatusta. MNL osallistui omien kanaviensa kautta puolueen vaalityöhön jo heti sen perustamisen jälkeen 1940-luvun puolivälistä alkaen. Virolaisen puheenjohtajakaudella 1945–1954 MNL oli vaalityössä ensisijaisesti puolueen apuna ja se kehotti nuoria äänestämään maalaisliiton ehdokkaita. Se koetti luonnollisesti tukea vaaleissa nuoria ehdokkaita voimavarojensa mukaan aina siinä kuitenkaan onnistumatta.

Eduskuntavaaleissa 1948 maaseudun nuoria kehotettiin äänestämään, jotta Suomen kalleimmat arvot: vapaus, laillisuus, kansanvalta, uskonto, koti ja isänmaa saatiin turvattua. Maalaisliitto ja sen nuoret nähtiin näiden arvojen puolustajina ja uupumattomana taistelijoina niin vasemmalta kuin oikealtakin tulevia uhkaavia vaaroja vastaan.

Vuoden 1951 eduskuntavaalien yhteydessä MNL katsoi, että maaseudun nuori saattoi tekniikan, tieteen ja maaseutuhenkisen elämäkatsomuksen turvin rakentaa syrjäisestäkin kotiseudustaan kukoistavia henkisen ja aineellisen kulttuurin keskuksia sekä onnellisten ihmisten tyyssijoja. Nuorten oli yhteiskunnan rakentajina ja uudistajina luotava hyvinvointia, turvallisuutta ja sopua rakkaaseen, itsenäiseen isänmaahan.

Eduskuntavaalitaistelun tavoitteena vuonna 1954 oli lyödä vasemmiston valtausyritykset eduskunnan enemmistön saamiseksi ja maaseudun lyömiseksi. MNL:n päämääriksi asetettiin, että maasta tuli luoda onnellisten ihmisten terve ja tasapainoinen yhteiskunta, jossa maaseutunuorisollakin oli mahdollisuus omalla synnyinseudullaan turvalliseen toimeentuloon.

MNL:n panos vaaleissa 1950-luvulla oli merkittävä. MNL pyrki esiintymään kaikkia maaseudun nuoria yhdistävänä järjestönä, mikä lisäsi sen poliittista painoarvoa. MNL vaalityöllään omalta osaltaan auttoi Kekkosen voittoon vuoden 1956 presidentinvaaleissa. Innostuneet nuoret tekivät suuren osan kylätason vaalityöstä, vaalimateriaalin levityksestä, valistuksesta, väittelyistä ja vaalikyydityksistä. MNL saattoi ottaa vaalitilaisuuksiinsa kevyempää ohjelmaa kuin konservatiivinen puolue, mikä madalsi nuorten ihmisten kynnystä tulla mukaan vaalityöhön.

MNL oli järjestönä aktiivisesti mukana Urho Kekkosen presidentinvaalikampanjassa vuodenvaihteessa 1955–1956. Nuorten rooli käytännön kampanjatoiminnassa muodostui ratkaisevan tärkeäksi. Pääministeri ja presidenttiehdokas Kekkonen puhuu vaalijulisteessa vuodelta 1955.

Presidentinvaalikampanja vuoden vaihteessa 1955–1956 oli yksi Suomen historian ”likaisimmista”. Maalaisliiton vaalijuliste Kekkosesta vuoden 1956 presidentinvaaleista.

Esimerkiksi vuoden 1958 eduskuntavaaleissa MNL:n toimihenkilöt oli valjastettu osaksi puolueen vaalikoneistoa eikä nuoria juurikaan esiintynyt itsenäisesti vaaleissa. Positiivisena seikkana huomioitiin kuitenkin se, että MNL:n osastojen vaikutusalueilla nuoriso äänesti aktiivisemmin kuin muualla ja maalaisliiton eduskuntaryhmässä oli useita nuorisojärjestötaustan omaavia kansanedustajia. 1960-luvulle tultaessa erityisesti kunnallisvaaleissa tapahtui nuorten esiinmarssi. Alle 35-vuotiaiden valtuutettujen määrä kasvoi yli kahden sadan. Nuoria ehdokkaita saatiin lisää. Vuoden 1968 kunnallisvaalien jälkeen laskettiin, että jo kolmasosa valtuustoihin valituista keskustapuolueen ehdokkaista oli alle 35-vuotiaita.

Lokakuun 1960 kunnallisvaaleihin MNL lähti vetoamalla nuorten vastuuntuntoon ja kiinnostukseen poliittisia kysymyksiä kohtaan. Rehdin ja linjakkaan kansalaisen kannatti vaikuttaa kotikuntansa asioihin äänestämällä nimenomaan maalaisliittoa. Valitsemalla eteenpäin pyrkivä, avoin ja rehti toiminnan tie, mitä maalaisliitto edusti, luotiin maahan hyvinvointia.

Vuoden 1962 presidentinvaaleissa nuorisojärjestö oli läheisessä yhteistyössä puolueen kanssa, ja se teki voimakkaasti työtä vaalikoneistollaan Kekkosen uudelleen valinnan puolesta koko edellisen vuoden. Nuoria valitsijamiesehdokkaita mainostettiin runsaasti ja nuorten näkyvyyttä lisättiin. MNL:n piirit asettivat eri vaalipiireissä yhteensä 19 omaa nuorten ehdokasta Urho Kekkosen vaaliliittoon. Näistä valituiksi tuli kymmenen.

Vuoden 1962 presidentinvaaleihin nuoret eivät tehneet omaa julistetta. Sen sijaan MNL linjasi vuoden 1962 eduskuntavaaleissa, että jokaisella ihmisellä oli oikeus hyvinvointiin. Vauraus ja edistyksen hedelmät tuli jakaa tasapuolisesti ympäri maata.  Taloutta, kulttuuria ja puolustusta tuli hajasijoittaa. Nuorten voimien toivottiin uudistavan maan. Repivä luokkapolitiikka tai vanhojen etuoikeuksien puolustaminen eivät maaseudun nuorten mielestä johtaneet rakentavaan yhteistyöhön.

Vuoden 1966 eduskuntavaaleihin keskustanuoret lähtivät tavoittelemaan lisää kannatusta kaupungeista, mutta tulos tuotti pettymyksen. Voiton sijaan tuli tappio. Uutta kannatusta ei ollutkaan helppo saada kaupungeista, kuten aluksi oli uskottu. NKL nosti kuitenkin poliittista profiiliaan 1965 vaatimalla vaalilain muutosta ehdokkaiden lukumäärän kaksinkertaistamiseksi eduskuntavaaleissa. Lisäksi äänioikeusikärajaa vaadittiin alennettavaksi 18 ikävuoteen.

NKL lupasi vuonna 1966 tarjota kolmannen tie, demokraattisen, oikeuden mukaisen ja sovittelevan keskustan. Tehokas kehityspolitiikka oli taloudellisen kasvun perusedellytys. Tavoitteiksi asetettiin nuorten tasapuolisten koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen, varattomien nuorten opiskelun edistäminen, opiskelijoiden asuntokysymysten ratkaiseminen, nuorten vapaa-ajan toimintaedellytysten parantaminen ja nuorten yhteiskuntakasvatuksen tukeminen. Myös äänioikeusikärajan alentamista ehdotettiin.

NKL:n vaalitoiminta muuttui 1960-luvun lopulta alkaen yhä määrätietoisemmin työksi nuorten ehdokkaiden hyväksi. Vuoden 1968 presidentin valitsijamiesvaaleissa NKL tuki Kekkosen uudelleen valintaa muun muassa omalla esitteellä ja kabareeohjelmalla. Se osallistui myös Kekkosen uudelleen valintaa kannattaneiden nuorisojärjestöjen yhteiseen ”Nuoret valitsevat Kekkosen” – toimikuntaan.

Vuoden 1970 eduskuntavaaleihin nuorisojärjestön ehdokkaat pääsivät puolueen esivaalin jälkeen. Keskustanuorten vaalitunnus ”Keskusta – uudistajana” omaksuttiin myös puolueen vaaliteemaksi. Vaalit päättyivät suureen tappioon ja jälkipuintiin. Yksi oma ehdokas Paavo Väyrynen valittiin eduskuntaan. Seuraavissa eduskuntavaaleissa 1972 nuoret saivat läpi kaksi omaa ehdokasta, Paavo Väyrysen ja Olavi Martikaisen. Kyseisissä vaaleissa nuorten ehdokkaat olivat jo alle 30-vuotiaita. Saman vuoden kunnallisvaaleissa valtuustoihin valittiin noin 150 alle 30-vuotiasta ehdokasta.

NKL:n keskeinen vaalitunnus vuoden 1970 eduskuntavaaleissa oli: Keskusta uudistaja. Se tarkoitti sitä, että keskustalaiset olivat suomalaisia uudistajia. Uudistuva keskusta oli varmin, onnellisin ja inhimillisin vaihtoehto. Politiikan tehtävä oli edistää viihtyisää yhteiskuntaa, ja oli luotava lisää tasa-arvoisia mahdollisuuksia koulutukseen, työhön, toimeentuloon, asumiseen ja vapaa-ajan viettoon. Uudistuspolitiikka tarvitsi taakseen nuorta voimaa.

Nuorten aseman vahvistamiseksi NKL vaati puoluetta uusiutumaan ja avasi vuonna 1974 ”puolue nuoremmaksi” kampanjan. Kampanja johti menestykseen vuoden 1975 eduskuntavaaleissa, joissa valittiin viisi nuorta kansanedustajaa: Olavi Martikainen, Hannu Tenhiälä, Juhani Tuomaala, Paavo Väyrynen ja Toivo Yläjärvi. Nuorten menestys jatkui kunnallisvaaleissa 1976, joissa tuli valituksi noin 300 nuorta valtuustoihin. Vaalikampanjaan liittyi laaja koulutustoiminta, nuorten oma kunnallispoliittinen ohjelma, vaaliesite ja -juliste sekä Keskusta-lehden vaalinumerot erityisesti väestökeskuksiin.

Keskustanuorten ohjelmajulistus ”vihreämpään yhteiskuntaan” eduskuntavaaleissa 1975 määritteli yhteiskunnallisen muutoksen tavoitteiksi ihmisyyden ja sen kehitystarpeet, yhteiskunnallisen tasa-arvon toteuttamisen ja uusiutuvien luonnonvarojen käytön. Uusiutumattomia luonnonvaroja oli käytettävä säästäen ja kierrättäen. Keskustanuorten toiminta vaaleissa perustui ihmisyyden, kansanvallan ja tasa-arvon toteuttamiselle.

Tammikuun presidentin valitsijamiesvaaleissa 1978 nuorten ehdokkaiden menestys oli hyvä. Nuorten tukemista 28 ehdokkaasta yhdeksän tuli valituksi. Vuoden 1980 kunnallisvaaleihin NKL kävi teemalla ”ihmisen ja luonnon puolesta”. Vaatimuksena oli työn ja koulutuksen saaminen kotikunnasta. Vaalit olivat keskustanuorille menestykselliset. Yli kolme sataa nuorten ehdokasta meni läpi valtuustoon.

NKL:n oli presidentinvaaleissa 1978 vankasti Kekkosen linjalla. Nuorten mielestä oli ensisijaisesti kysymys ulkopolitiikan, Paasikiven-Kekkosen linjan jatkuvuuden varmistamisesta. Ulkopolitiikka, joka nojasi hyville ja luottamuksellisille suhteille sekä YYA-sopimukselle Neuvostoliiton kanssa, oli osoittautunut Suomen perusetujen kannalta oikeaksi ratkaisuksi. Keskustanuoret vetosivat nuorisoon, että he antaisivat tukensa Urho Kekkoselle vaaleissa.

Vuoden 1983 eduskuntavaaleissa NKL tuki vain sellaisia ehdokkaita, jotka vastustivat ydinvoiman lisärakentamista. Syksyn kunnallisvaaleissa 1984 keskustapuolueen listoilla oli noin 2000 alle 30-vuotiasta ehdokasta, joista vajaat 200 valittiin valtuustoihin. Menestys oli yhtä hyvää kuin aikaisemminkin. Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa NKL:llä oli 22 ehdokasta, joista 19 alle 30-vuotiaita. Vaaleihin NKL lähti omalla vaaliohjelmalla, jossa tuotiin esille nuorten omia kantoja poliittisiin kysymyksiin. Vaalit menivät varsin huonosti, koska NKL ei saanut läpi yhtään uuta alle 30-vuotiasta ehdokasta eduskuntaan.

Keskustanuoret osallistuivat vuoden 1988 presidentinvaaleihin Paavo Väyrysen puolesta teemalla ”Vaihtoehtona Väyrynen”. Väyrysen valitsijaehdokkaina oli 53 alle 30-vuotiasta nuorta, joukossa myös RKP:n nuoria ja sitoutumattomia. NKL organisoi innostuneen vaalityön Paavon puolesta. Nuoret ehdokkaat keräsivät yli 50 000 ääntä. Valituksi tuli yksi nuorten ehdokas, Timo Kietäväinen. Saman vuoden kunnallisvaaleissa nuoria ehdokkaita oli keskustan listoilla 2400, joiden vaaliteemana oli ”kamppaa vanha valta”. Peräti yli nuorten 220 ehdokasta valittiin valtuustoihin ympäri maata.

Vuoden 1988 presidentinvaaleissa Paavo Väyrynen nähtiin vaihtoehtona sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, maakuntien elinvoiman ja vihreän ympäristönäkemyksen puolesta. Väyrynen edusti kokenutta, aktiivista ja luovaa ulkopolitiikan ammattilaista, Kekkosen linjan mukaisesti. Nuoret totesivat, etteivät he olleet kaikista asioista samaa mieltä Paavon kanssa, mutta he arvostivat hänen kykyään keskustella nuorten kanssa avoimesti ja suoraan.

Vuoden 1991 eduskuntavaalit olivat sekä puolueelle että nuorisojärjestölle menestykselliset. Nuoria ehdokkaita oli Keskustan listoilla 43. Hei saivat noin 65 00 ääntä, mikä oli lähes 10 prosenttia koko puolueen saamasta äänimäärästä. Eduskuntaan valittiin Olli Rehn Helsingistä ja Mari Kaisa Aula Lapista. NKL:n vaaliteeseinä olivat mm. ympäristön pelastaminen. Vuoden 1992 kunnallisvaaleissa nuoret saivat noin 230 ehdokasta läpi valtuustoihin. Nuoria ehdokkaita oli jälleen yli 2000. Vuoden 1994 presidentinvaaleissa nuoret tukivat jälleen Paavo Väyrystä presidentiksi. Kun Väyrynen ei päässyt toiselle kierrokselle, niin NKL siirsi tukensa RKP:n ehdokkaana olleelle Elisabeth Rehnille, jota he pitivät sopivimpana presidenttinä maalle.

Eduskuntavaaleissa vuonna 1991 keskustanuorten eduskuntavaaliteesit olivat: ympäristö on pelastettava, Euroopassa on oltava, asunto on saatava, opintotuki on remontoitava ja valta on otettava. Nuoria houkuteltiin vaaliuurnille, jotta keski-ikäisten valta-asema saataisiin horjutettua. Äänestämällä nuoria saataisiin vallattomat valtaan. Pitkällä tähtäimellä toivottiin perustulomallia kaikille kansalaisille.

NKL lähti vuoden 1995 eduskuntavaaleihin teemalla ”tulevaisuus työksi, ei velaksi”. Vaaleihin osallistui 38 keskustanuorten ehdokasta, jotka saivat lähes 70 000 ääntä eli noin 12,5 prosenttia puolueen kaikista äänistä. Peräti neljä keskustanuorten ehdokasta pääsi läpi eduskuntaan; Maria Kaisa Aula, Mari Kiviniemi, Hannu Takkula ja Anu Vehviläinen. Kiviniemi ja Takkula olivat tuolloin uusia kansanedustajia.

Vuoden 1996 kunnallisvaaleissa keskustalla oli noin 1400 alle 30-vuotiasta ehdokasta. Valituksi tuli 321 nuorta valtuutettua. Tulos oli yksi NKL:n historian parhaimpia. Vaalien jälkeen nuoret saivat runsaasti luottamuspaikkoja kunnista. Vaaliteemat kiteytyivät yrittäjyyteen, omatoimisuuteen, päätöksenteon avoimuuteen, valinnanvapauteen ja koulutukseen. Vaaleissa korostettiin paikallisen päätöksenteon tärkeyttä ja sen läheisyyttä kuntalaisia kohtaan.

Nuoret kävivät vuonna 1996 historian ensimmäiset europarlamenttivaalit. Ehdokasasettelussa nuoret onnistuivat saamaan kolme ehdokasta; Pauliina Arolan Helsingistä, Petri Julkusen Kuhmosta ja Petri Keskitalon Hämeenlinnasta. Menestys ei vastannut odotuksia, vaikka vaaleissa NKL käytti ensimmäistä kertaa historiansa aikana valtakunnallista TV-mainontaa. Sen sijaan arvokasta kokemusta uudentyyppisistä vaaleista saatiin. Vaaliteemoina olivat suvaitsevaisuus, ympäristö, työllisyys ja kansainvälisyys.

Alkuvuonna 1999 poliittista toimintaa sävytti erityisesti eduskuntavaalit. NKL toteutti vaaleissa myös maksullista kampanjointia mm. tukemalla ehdokkaiden maakunnallista lehtimainontaa. NKL:n keskeisiä vaaliteemoja olivat mm. nuorten elämäntilanteiden parantaminen, alueellinen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus, inhimillisempi turvallisuuspolitiikka, työelämän rakenteellinen uudistaminen ja tasapaino ihmisen ja luonnon välillä. Nuoria ehdokkaita oli 14 vaalipiirissä 29 ja kansanedustajiksi tuli valituiksi Tanja Karpela (Uusimaa), Mari Kiviniemi (Etelä-Pohjanmaa), Katri Komi (Etelä-Savo), Paula Lehtomäki (Kainuu), Mika Lintilä (Keski-Pohjanmaa) ja Petri Neittaanmäki (Keski-Suomi). Nuorten edustajien lukumäärällä mitattuna vaalein tulos oli NKL:n historian paras. Keskustalla oli puolueista suurin nuorisoryhmä.

Presidentinvaaleissa tammi-helmikuussa vuonna 2000 keskustanuoret olivat vahvasti mukana Esko Ahon presidentinvaalikampanjassa. Kampanjan tueksi perustettiin nEt 2000 -nuorisoverkosto. Verkoston jäsenille lähetettiin kirjeitä ja sähköpostia, ja verkoston jäsenet osallistuivat niin alueellisiin kuin valtakunnallisiinkin tilaisuuksiin ja tempauksiin.  Syksyn 2000 kunnallisvaaleihin keskustanuoret lähtivät liikkeelle teemalla ”Tee se kopissa – Äänestä (keskusta) Nuorta”. Lisäksi NKL toteutti laajaa lehtikampanjaa, Kuntakansion, teesivihkoja, julisteita ym. Nuoria ehdokkaita osastot ja piirit saivat lähes 1500.  Nuoret saivat läpi peräti 342 valtuutettua.

Nuorten vuoden 2000 kunnallisvaaleissa käyttämä materiaali ”tee se kopissa” oli rohkeaa ja monimerkityksellistä. Materiaalista saatiin sekä positiivista että negatiivista palautetta.

Keskustanuorten keräämä yhteinen koko Suomen äänimäärä vuoden 2003 eduskuntavaaleissa oli hienot 64 396. Odotettua sukupolven vaihdosta eduskunnan kokoonpanossa ei tapahtunut. Eduskunnassa istui uutena Antti Kaikkonen Uudeltamaalta, sekä paikkansa uusineet Petri Neittaanmäki Keski-Suomesta ja Paula Lehtomäki Oulun vaalipiiristä. Kampanjan apuna käytettiin ensimmäistä kertaa laajemmassa mittakaavassa internetin tuomia mahdollisuuksia, kuten parlamenttiin.net -vaalisivustoja.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleja varten keskustanuoret loivat parlamenttiin.net – vaalisivustot. Se oli nuorten siihen asti laajin vaaleja varten suunnattu nettisivuprojekti. Sivustoja käytettiin myös vuoden 2004 eurovaaleissa. Sivuilla esiteltiin nuorten vaaliteemoja, keskustanuorten ehdokkaita, perustietoa vaaleista ja eduskunnasta. Sivujen etusivu löytyi amerikkalaisesta nettiarkistosta www. archive.org.

Keskustalla oli kaksi nuorta ehdokasta eurovaaleissa 2004, Johanna Kentala ja Tytti Seppänen. Vaaliessa Kentala sai 4890 ja Seppänen 3264 ääntä, mikä oli sangen hyvä tulos molemmilta, vaikka se ei vielä riittänytkään läpimenoon europarlamenttiin. Teemoina olivat vapaa liikkuvuus, puhdas ympäristö ja lähiruoka. Keskustanuoret panostivat runsaasti kampanjointiin internetissä vanhojen parlamenttiin.net sivustojen pohjalta.

Kampanjaa varten tehtiin myös radiomainokset Radio NRJ:lle:

01-parlamenttiin_net-yleis_1__20_sek.mp3 (318 kb)

02-parlamenttiin_net-yleis_2__24_sek.mp3 (378 kb)

03-parlamenttiin_net-johanna_kentala_1__30_sek.mp3 (474 kb)

04-parlamenttiin_net-johanna_kentala_2__32_sek.mp3 (510 kb)

05-parlamenttiin_net-tytti_seppanen_1_30_sek.mp3 (476 kb)

06-parlamenttiin_net-tytti_seppanen_2__30_sek.mp3 (472 kb)

Eurovaaleissa kahdesta nuoresta ehdokkaasta Tytti Seppäsestä ja Johanna Kentalasta tehtiin Manga-tyyliset piirroshahmot nettisivuja ja markkinointia varten. Sivujen tekijänä toimi Eve Andersson.

Tytti Seppäsen vaalisivujen etusivu vuoden 2004 eurovaaleissa löytyi www.archive.org nettiarkistossa. Valitettavasti muuten sivustot linkkeineen ovat kaiketi hävinneet bittiavaruuteen.

Johanna Kentala esitteli laajasti ehdokkuuttaan, keskustalaisuuttaan, persoonaansa ja vaaliteemojaan Nuoren Keskustan – lehdessä keväällä 2004.

Keskustanuorilla oli vuoden 2006 presidentinvaaleissa oma nuorisolle suunnattu kampanja. Matin nuoret – verkosto, joka kokosi nuoria yli puoluekentän ja politiikan ulkopuolelta. Kampanjan aihe oli 1950-luvun sarjakuvamainen. Materiaalia tuotettiin paljon ja erilaisia tempauksia järjestettiin sekä paikallisia että valtakunnallisia. Erityisen suosittuja olivat Matti-paidat ja ”Taskumatti” -esitteet. Myös nuorten vaalisivut olivat onnistuneet.