Pohjoismaiden suunta
Koko historiansa ajan keskustanuorilla on ollut kiinteät suhteet pohjoismaisten veljesjärjestöjen kanssa, joita aluksi olivat Tanskan Venstres Ungdom (VU), Norges Bygdeungdomslag (NBU) ja Svenska Landbygdens Ungdomsbund (SLU). Keskustanuoret lähettivät edustajiaan naapurimaiden veljesjärjestöjen vuosijuhliin, ja vastaavasti niiden edustajia vieraili suvijuhlilla ja liittokokouksissa. Lisäksi pidettiin yhteisiä seminaareja ja neuvottelukokouksia, joista toisinaan annettiin myös julkilausumia. Jäsenistöä ja osastoja lähemmin koskettaneena yhteistyömuotona olivat vuosina 1957–1970 järjestetyt pohjoismaiset tietokilpailut.
Kiinteämmän yhteistyön foorumina oli vuodesta 1946 lähtien pohjoismaisten maaseutunuorisojärjestöjen yhteistyökomitea, jonka epäsäännölliseksi jäänyttä työtä jatkamaan perustettiin 1964 Pohjolan Keskustanuorten Liitto (Nordiska Centerungdomens Förbund, NCF). Sen perustavina jäseninä olivat Ruotsin keskustanuoret, Norjan keskustanuoret ja Suomen MNL. Islannin edistyspuolueen nuorisojärjestö ja Suomen Svensk Ungdom liittyivät järjestöön 1965. Tanskan Venstre-puolueen nuorisojärjestö Venstres Ungdom jättäytyi pois pohjoismaisesta yhteistyöstä 1958.
Kuvassa Pohjoismaiden maaseutupuolueiden nuorisojärjestöjen yhteistyökomitea Helsingissä tammikuussa 1956 (kyseessä peilikuva). MNL:n puheenjohtaja ja kokouksen isäntä maisteri Pekka Silvola istumassa keskellä. Vasemmalla toimittaja Kalervo Siikala (MNL), opiskelija Jouko Loikkanen (MNL) ja heidän takanaan (ei näy kuvassa) opintosihteeri Hauge (BUF) ja maanviljelijä Amund Randen (BUF). Oikealta lukien talouspäällikkö Esko Aaltonen (MNL), toiminnanjohtaja Lauri Palmunen (MNL), pääsihteeri Bertil Solback (SLU), puheenjohtaja Johannes Antonsson (SLU) ja sihteeri Kofoed (VU).
Pohjolan Keskustanuorten Liiton (NCF) tärkeänä toimintamuotona on ollut osallistuminen liiton puitteissa laajempaan kansainväliseen nuorisotoimintaan ja konferensseihin. Aatteellista sisältöä on ammennettu pohjoismaiden muilta keskustanuorilta. Pohjoinen suuntaus, hyvinvointivaltion puolustaminen ja desentralismi on koettu aatteellisesti tärkeiksi yhdistäviksi tekijöiksi. Suomalaisia keskustanuoria on toiminut yhtäjaksoisesti Pohjolan Keskustanuorten hallituksessa, puheenjohtajina ja jopa pääsihteereinä. NCF toimii edelleen hyvin ja Suomen keskustanuoret osallistuvat aktiivisesti pohjoismaisiin seminaareihin ja kokouksiin. Yhteistyö Pohjoismaiden veljesjärjestöjen kanssa on menettänyt painoarvoaan viime vuosina eurooppalaisen yhteistyön lisääntymisen myötä, mutta se on edelleen tärkeä yhteistyökanava keskustanuorille.
Perinteiset pohjoismaiset yhteydet ovat edelleen tärkeitä keskustanuorille. Seminaariin turvallisuuspolitiikasta ja NCF:n liittokokoukseen Reykjavikiin Islantiin 13.-16.8.2004 osallistuivat vasemmalta lukien Tuomas Koivuniemi, Michaël Vanamo, Minna Miettinen, Tytti Seppänen, Niina Pajari, Panu Litmanen ja Aino Juntunen. NKL:n ja KOL:n yhteinen delegaatio voitti matkalla kulttuurikilpailun.
Idän suhteet
Kansainvälinen toiminta laajentui erityisesti 1960-luvulla. Pohjoismaiden ohella se suuntautui voimakkaasti myös Neuvostoliittoon. Kahdenvälisten suhteiden avaaminen Neuvostoliittoon tapahtui 1958, ja Neuvostoliiton Nuorisojärjestöjen Komitean kanssa vaihdettiin vuosittain valtuuskuntia. Keskustanuoret osallistuivat muun muassa aktiivisesti Suomen ja Neuvostoliiton nuorison ystävyysviikon ja ystävyyspäivän viettoon. Neuvostoliitolla oli keskeinen asema keskustanuorten suhteissa Itä-Euroopan kommunistisiin ja sosialistisiin nuorisojärjestöihin. Itä-Euroopan nuorisojärjestöjen kanssa suuntautuneen yhteistyön eräänä keskeisenä tavoitteena oli tukea ja tehdä tunnetuksi Suomen puolueettomuuspolitiikkaa.
MNL:n maatalousvaltuuskunta puheenjohtaja, maanviljelijä Heikki Hasun johdolla teki 17.–31.8.1964 laajan kiertomatkan Neuvostoliittoon. Hasun ohella suomalaiseen valtuuskuntaan kuuluivat oppaana toiminut taiteilija Kalle Patoluoto, tulkki Hilja Liljeberg, rouva Maija-Leena Kinnunen, maanviljelijä Arvo Perälä ja maanviljelijä Heikki Miikkulainen.
Laajat yhteydet kommunististen ja sosialististen maiden nuorisojärjestöjen kanssa tulivat esille erityisesti Keskusta-lehdessä, jossa varsinkin 1970-luvulla oli runsaasti artikkeleita Itä-Eurooppaan ja Neuvostoliittoon suuntautuneista matkoista, APN:n (neuvostoliittolainen uutistoimisto) artikkeleita NL:sta ja lukuisia artikkeleita ystävyysfestivaaleista, ystävyysviikoista ja valtuuskuntien vierailuista.
NKL lähetti muiden suomalaisten nuorisojärjestöjen tavoin omia edustajia suomalais-neuvostoliittolaisille ystävyysleireille. Ne pidettiin joka toinen vuosi Suomessa ja joka toinen vuosi Neuvostoliitossa. Heinäkuun lopulla 1972 ystävyysleiri järjestettiin lähellä Odessaa Mustanmeren rannalla. Keskustanuoria ko. leirillä edustivat Jukka Jääskeläinen, Marjatta Poteri ja Risto Tähtinen sekä keskustaopiskelijoita Juhani Wiio. Aiheesta tehtiin myös juttu Keskusta -lehteen elokuussa 1972.
Kanssakäyminen itäblokin maiden nuorisojohtajien kanssa ei aina sujunut ongelmitta. Yhteisistä kannanotoista ja kommunikeoista väännettiin kovasti kättä. Suomalaisten alle kolmekymppisten nuorten vastapuolena neuvotteluissa oli usein lähellä viittäkymmentä olevat kommunistiset nuorisojohtajat. Ohjenuorana oli pitää kiinni Suomen puolueettomuuspolitiikasta. Nuorten idänmatkat olivat ajan hengen mukaisesti myös ”kosteita”.
Valtion nuorisoneuvoston ja nuorisojärjestöjen edustajat YYA-sopimuksen 30-vuotisjuhlaseminaarissa Moskovassa 1978. Keskellä selin valtion nuorisoneuvoston puheenjohtaja Olavi Martikainen.
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen kahden väliset suhteet Venäjän ja Itä-Euroopan uusiin ei-sosialististen maiden nuorisojärjestöihin vähenivät 1990-alusta lukien. Suhteita itäiseen naapuriin on pidetty yllä lähinnä opintomatkojen muodossa Venäjälle.
Viro ja muut Baltian maat
Entisestä Neuvostoliitosta irtaantuneiden maiden osalta erityisen läheiset suhteet 1990-luvun alusta lähtien ovat olleet Viron keskustanuorten kanssa. Myös muiden Baltian maiden keskustanuoriin on oltu yhteyksissä, joskin vähemmässä määrin. Keskustanuoret ovat vuosittain tavanneet toisiaan Suomenlahden molemmin puolin muun muassa liittokokouksissa, leireillä ym. Virolaisten pyrkimyksiä päästä mukaan pohjoismaiseen yhteistyöhön on tuettu. Lisäksi yhteistyötä on tehty Euroopan liberaalinuorten tasolla. Tähän yhteistyöhön on tullut uusia ulottuvuuksia, kun Viro liittyi EU:hun 2004.
Euroopan Unioni
Keskustanuoret kävivät väliin kiivastakin keskustelua Euroopan integraatiosta 1990-luvun alussa. Kun Suomi liittyi lopulta Euroopan Unioniin 1995, niin keskustanuoret tekivät kansainvälisessä toiminnassa merkittävän päätöksen, kun NKL haki ja se hyväksyttiin Euroopan Unionin liberaalipuolueiden nuorisojärjestöjen liittoon LYMEC:n (Liberal and Radical Youth Movement of the European Community) täysjäseneksi samana vuonna. Keskustanuorista tuli jäsenyyden myötä LYMEC:n suurin jäsenjärjestö. LYMEC:ssa toiminta on ollut erittäin aktiivista. Keskustanuoret ovat osallistuneet kokouksiin, seminaareihin, kesäkouluihin ym. tapahtumiin. Vaikuttavuutta ja yhteyksiä on pyritty lisäämään solmimaan ELDR (The European Liberal Democrat and Reform Party eli ELDR Party) puolueeseen ja ALDE (Euroopan parlamentissa keskustan euroedustajat kuuluvat Alliance of Liberals and Democrats for Europe-ryhmään) -ryhmään.
Eurooppalaiset yhteydet ovat entisestään korostuneet 1990-luvulta lähtien keskustanuorten kansainvälisessä toiminnassa. Tuntemattomia euroliberaaleja ”isäntiä” tupakka- ja kahvitauolla LYMEC-seminaarissa Espoossa syyskuussa 1996. Kuva: Satu Mäki
Muu maailma
Vuosina 1946–1964 toimineella Suomen Nuorisojärjestöjen Edustajistolla (SNE) oli laajat kansainväliset suhteet sekä länteen että itään. MNL oli aktiivisesti mukana SNE:n toiminnassa. MNL hoiti alkuvuosina suorat suhteet pohjoismaisiin veljesjärjestöihin itse, mutta muu kansainvälinen toiminta hoitui pääasiallisesti SNE:n välityksellä.
Kansainvälisiä yhteyksiä pidettiin 1960- ja 1970-luvuilla yllä muun muassa Bulgariaan, Englantiin, Kiinan Kansantasavaltaan, Kuubaan, Puolaan, Romaniaan, Saksan Demokraattiseen tasavaltaan (DDR), Unkariin ja Yhdysvaltoihin. Vaihtotoiminta oli kaikkein tiiveintä Puolan ja Unkarin maaseutunuorison kanssa.
NKL osallistui Euroopan nuorison ja opiskelijoiden kokoukseen Varsovassa kesäkuussa 1976. Kokouksen täysistunnon avauspuheen piti NKL:n puheenjohtaja Esko Aho, ETYK:n päätösvaiheen isäntämaan Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja. Esko Aho ja Olavi Martikainen keskustelevat leppoisasti vastaanotolla Puolan korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtajan eli käytännössä Puolan kansantasavallan valtionpäämiehen Henryk Jablonskin (vasemmalla) seurassa.
Suomen Nuorisojärjestöjen toimikunnan (SNT) perustaminen syksyllä 1979 avasi NKL:lle uuden väylän suhteiden laajentamiseksi. SNT toimi rauhan, liennytyksen ja aseidenriisunnan yleiseurooppalaisena foorumina. SNT:n seuraajaksi perustettiin Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi 1992. Allianssin tehtäväksi tuli edustaa suomalaisia nuorisojärjestöjä ja alan toimijoita Pohjoismaissa, Euroopassa ja maailmanlaajuisesti. Allianssi pyrkii vaikuttamaan omien yhteyksiensä kautta Euroopan neuvostossa ja Euroopan unionissa sekä Yhdistyneissä Kansakunnissa (YK). Keskustanuoret ovat olleet aktiivisia Allianssin kansainvälisessä toiminnassa. YK-vaikuttamista on ollut lähinnä Allianssin koordinoiman YK-nuorisodelegaation kautta.
Keskustanuoret ovat osallistuneet kehitysyhteistyöhön 1960-luvun lopulta alkaen. Kirjastoautoa hankittiin Sambiaan 1968 ja koulutarvikkeita 1970-luvun lopulla myös Sambiaan. Suurena ponnistuksena voidaan pitää yhdessä Pohjolan Keskustanuorten kanssa vuosina 1982–1983 toteutettua Etelä-Afrikan vapautusjärjestö ANC:n koulukeskuskeräystä Tansaniaan. Keräys tuotti 100 000 tuolloista markkaa. Keräykset olivat tuotoiltaan pieniä, mutta lisäsivät jäsenistön tietoisuutta kehitysmaiden ongelmista.
NKL on ollut varsinaisena jäsenenä vuodesta 1990 alkaen kansainvälisessä liberaali- ja radikaalinuorten liitossa (International Federation on Liberal and Radical Youth, IFLRY), jonka järjestämiin seminaareihin, kokouksiin ym. tilaisuuksiin keskustanuoret ovat osallistuneet. Keskustanuoret ovat osallistuneet sääntömääräisiin kokouksiin ja seminaareihin talouden niin salliessa. IFLRY on koettu tärkeäksi foorumiksi toimia, koska se edistää maailmassa ihmisoikeuksia, demokratiaa ja nuorten osallisuutta.
Keskustanuoret ovat osallistuneet aktiivisesti myös liberaali- ja radikaalinuorten seminaareihin ympäri maailmaa. Tuntemattomia henkilöitä IFLRY:n ’Intolerance’ seminaarissa Strasbourgissa helmikuussa 1993.