Suomen Keskustanuoret ry:n liittokokouksen 2010 kannanotot

Keskustanuoret: Sinä päätät, mikä on kirkon tulevaisuus

Äänestäminen on hyvin konkreettinen keino ilmaista mielipiteensä kirkon tulevaisuudesta. Äänestäjillä on nyt kaikki valta valita oman arvomaailmansa omaavia ehdokkaita puhetorviksensa kirkollisissa asioissa. Kirkko muuttuu siihen suuntaan, johon seurakuntavaaleissa äänestävät haluavat sen muuttuvan.

Aikaisemmissa seurakuntavaaleissa luottamushenkilöiden ikäjakauma on vastannut paljolti äänestämässä käyneiden ikäjakaumaa. Yli 60 prosenttia kaikista valituista oli yli 50-vuotiaita. Nuoret ovat nukkuneet vaikutusmahdollisuutensa ohi, jonka seurauksena nuorten ääni on jäänyt monessa seurakunnassa pelkäksi kuiskaukseksi. Tämä on näkynyt kirkon tekemissä valinnoissa.

Äänestäjien luottamuksen saaneet kirkkovaltuustojen, seurakuntaneuvostojen ja yhteisten kirkkovaltuustojen edustajat ovat muun muassa valitsemassa edustajia kirkolliskokoukseen.  Sielläpäätetään esimerkiksi kirkon suhtautumisesta moniin mielipiteitä kuohuttaviin arvokysymyksiin, kuten kirkon suhtautumisesta homoseksuaalien asemaan.

Seurakuntavaaleissa valituksi tullut luottamushenkilö voi vaikuttaa myös moniin oman seurakunnan arkisiin asioihin, kuten esimerkiksi siihen millainen henkilö valitaan papiksi tai millaista nuorisotoimintaa seurakunta järjestää.

Kirkko on näissä seurakuntavaaleissa edelläkävijä nuorten vaikutusmahdollisuuksien parantamisessa. Vaaleissa 16-vuotiailla nuorilla on mahdollisuus ensimmäistä kertaa kertoa oma mielipiteensä oikeissa vaaleissa. Ehdolla on runsaasti nuoria ehdokkaita, joista varmasti jokaiselle löytyy oma suosikki.

Seurakuntavaalit järjestetään marraskuussa 2010. Ennakkoäänestys on 1.-5.11.2010 ja varsinainen vaalipäivä isänpäivä 14.11.2010. Ennakkoäänestyksen aikana voi äänestää myös muissa kuin oman seurakunnan järjestämissä ennakkoäänestyspisteissä.

Keskustanuoret: Julkistalouteen saatava tiukka budjettikuri

Keskustanuorten mielestä päättäjien on mietittävä, mitkä ovat yhteiskunnan ydintehtäviä ja mistä puolestaan voidaan karsia. Julkistaloudessa on tulevien vuosien aikana noudatettava erityisen tiukkaa budjettikuria, jotta velkaantuminen saadaan nopeasti pysähtymään. Tämä vaatimus koskettaa niin kuntia kuin valtiotakin.

Keskeistä on, että julkinen sektori kykenee toimimaan yhteiskunnan tarjoamana trampoliinina. Yksilön on voitava yhdessä läheistensä kanssa ponnistaa yhteiskunnan tarjoaman avun myötä uuteen alkuun, jos he kohtaavat matkallaan vaikeuksia. Sen sijaan yhteiskunnan ei tarvitse olla mikään puoli-ilmainen tarjoustalo. Päättäjien pitää voida luottaa siihen, että ihmiset osaavat myös itse tehdä vastuullisia valintoja elämässään ilman, että heitä koko ajan ohjataan kädestä pitäen.

Julkishallinnossa kaivataan kauttaaltaan sellaista asennemuutosta, että ongelmien hoitamisen sijaan painopiste siirretään ennaltaehkäisyyn. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyyttä ja nuorten syrjäytymistä pitää välttää kaikin mahdollisin keinoin. Nuorten osalta tämä voisi tarkoittaa vahvaa, mutta nykyistä lyhytkestoisempaa sosiaaliturvaa, jonka aikana nuorelle etsitään ratkaisut elämässä eteenpäin pääsemiselle. Sosiaaliturvan pitää olla kannustava, ei holhoava ja esteitä rakentava.

Suomessa on osittain varauduttu huoltosuhteen heikkenemisestä aiheutuviin kasvaviin kustannuksiin. Eläkemaksuja on rahastoitu osittain, mikä on vahvistanut puskuria. Nyt tätä vuosien varrella muodostunutta julkisen talouden varallisuutta on nakerrettu toisesta reunasta rajulla velkaantumisella. Rahastointi ei myöskään pysty kokonaan kattamaan kasvavia eläkemenoja, koska työelämässä määräysvaltaa käyttävät tahot eivät ole olleet valmiita maksamaan nykyistä suurempia eläkemaksuja. Tämän vuoksi nyt työelämään siirtyvät sukupolvet tulevat käyttämään palkastaan aiempaa suuremman osan eläkemaksuina. Julkisen talouden velkaantumisen vuoksi nuoret ikäluokat ovat joutumassa myös aiempaa korkeamman verotuksen rasittamiksi, jotta velkaantuneisuutta saadaan vähennettyä. Kun vielä huomioi, että ikääntymisestä aiheutuvaa hoivamenojen kasvua ei ole mitenkään etukäteen pyritty rahastoimaan, niin tämä heikentää entisestään kuvaa julkisen talouden tulevaisuudesta.

Keskustanuorten mielestä tiukka taloudenpito ei kuitenkaan saa tarkoittaa tinkimistä pienituloisimpien asemasta. Pikemminkin päinvastoin. Muista kohteista on etsittävä niin suuria säästöjä, että esimerkiksi lapsiperheillä olisi mahdollisuus käyttää enemmän aikaa perheensä kanssa silloin kun lapset ovat pieniä.

Leikkaukset ja veronkorotukset on kohdistettava ennen kaikkea keski- ja suurituloisiin. Keskituloiset osallistuvat pöhöttyneen yhteiskunnan kuntokuurille luopumalla ainakin osittain alihintaisesta julkisesta palveluntarjonnasta. Suurituloiset kantavat jatkossa vastuuta yhteiskunnan rahoituksesta maksukykynsä mukaisesti, kuten muutkin tekevät. On pöyristyttävää, että ne joilla menee muutoinkin hyvin, ovat päässeet kulkemaan tulotasoonsa nähden vapaamatkustajina, kun keskiluokka on joutunut samaan aikaan kantamaan varsin suurta rahoitusvastuuta hyvinvointiyhteiskunnastamme. Tämä tarkoittaa verotuksen progressiivisuuden kiristämistä. Verotukseen ja sosiaaliturvaan on palautettava vahva sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Keskustanuoret ja Vesaiset: Perhepolitiikka kaipaa peruskorjausta

Keskustanuoret ja Vesaiset kannustavat Keskustaa nostamaan vaaliohjelmansa yhdeksi kärkiteemaksi perhepolitiikan peruskorjauksen, jonka myötä perheiden arkea tukeviin palveluihin tehdään selkeä kohennus. Tähän ohjelmaan kuuluvat muun muassa kotiavun palauttaminen, vanhempainvapaan pidentäminen, joustavat työajat sekä osa-aikaisen lasten hoidon helpottaminen. Kaiken kaikkiaan perhepolitiikassa on ryhdyttävä katsomaan päätöksiä enemmän lasten näkökulmasta.

Perheille on turvattava mahdollisuus hoitaa lasta kotona ainakin 1,5 vuoden ikään saakka ilman, että perheiden talous romahtaa. Vanhempainvapaita tulee pidentää asteittain 18 kuukauden mittaiseksi.

Perheiden arjen kevyet tukipalvelut ovat kuihtuneet olemattomiin kahden vuosikymmenen kuluessa. Aikaisemmin tuiki tavallisena pidettyä kotiapua tulee olla saatavilla nykyistä laajemmin. Monessa perheessä kaivattaisiin arjen helpotukseksi pientä apua käytännön kotitöihin, jotta vanhemmat saisivat hetken aikaa levähtää. Varakkaat perheet voivat toki ostaa palvelut markkinoilta, mutta läheskään kaikilla ei ole tällaista mahdollisuutta. 

On suorastaan hämmästyttävää, ettei aikakaudella, joka vannoo taloudellisen tehokkuuden nimiin, ole kyetty laskemaan ennaltaehkäisevien palveluiden supistamisesta syntyvien haitallisten sivuvaikutusten hintalappua. Kouluterveydenhuollon rapautuminen on omalta osaltaan lisännyt lasten ja nuorten mielenterveysongelmia muun muassa koulukiusaamisen seurauksena. Kriisitilanteissakin perheille on tarjolla tukea vasta kuukausien jonotuksen jälkeen. Ratkaisut on tehty lyhytnäköisten säästöjen nimissä. Tämä näkyy nyt kalliiden erikoispalveluiden, kuten sijaishuollon kasvaneena kysyntänä.

Perhepolitiikan tulee tunnistaa myös muuttuneen työelämän tarpeet. Esimerkiksi pienten lasten vanhemmilla pitää olla nykyistä helpommat mahdollisuudet viettää aikaa perheen kanssa silloin kun lapset ovat pieniä. Tämä edellyttää joustavien ratkaisujen käyttöönottamista kaikilla työelämän sektoreilla niin työnantajapuolella kuin ammattiyhdistysliikkeessä. Lainsäädännöllä pitää turvata mahdollisuus erilaisiin joustoihin, kuten liukuvaan tai lyhennettyyn työaikaan, työaikapankkiin tai etätyöhön.

Keskustan nuorisojärjestö Keskustanuoret ja valtakunnallinen lasten ja perheiden järjestö Vesaisten Keskusliitto kokoontuivat molemmat viikonloppuna kokouksiinsa Kemijärvelle. Keskustanuorilla oli siellä liittokokous ja Vesaisilla valtuuskunta.