Hyvinvoiva, vauras, tasa-arvoinen, yhteisöllinen ja ekologinen Suomi

Hyväksytty liittokokouksessa 28.10.2007

Viimeisten vuosikymmenten, erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana Suomi on yksilöllistynyt, monimuotoistunut ja työn eriytyminen on jatkunut. Monet työtehtävät ovat luonteeltaan erilaisia kuin teollisella aikakaudella. Kansainvälistymiskehitys jatkuu.

Globalisaatio, työn eriytyminen ja yhteiskunnan monimuotoistuminen jatkuvat myös tulevaisuudessa. Nämä ovat keskeisiä poliittisen ohjelman aiheita, koska yhteiskunnan materiaalinen hyvinvointi on tuotannollisen toiminnan ja sen tehokkuuden varassa.

Tuotannon kasvun ideologia voi olla ristiriidassa ympäristökysymysten kanssa. Tuotannon kasvun ei kuitenkaan ole pakko tarkoittaa lisääntynyttä aine- tai energiankäyttöä, varsinkaan kun Suomen menestymismahdollisuudet vientimarkkinoilla perustuvat usein erikoistumiseen. Tuotannon kasvun ideologia ei saa olla ainoa periaate, vaan on pohdittava, miten se toteutetaan riistämättä luontoa tai ihmiskuntaa. Tässä ohjelmassa esitetään huomattavia muutoksia sähkön tuotantoon, joka on erittäin iso tuotannon ympäristön kuormittaja. Jos sähkön tuotanto ei uhkaa ympäristöä, niin ei tee välttämättä tuotannollinen toimintakaan.

Tuotannon kasvua kuitenkin tarvitaan. Kasvava vanhusväestö on oikeutettu terveydenhuoltoon ja siihen tarvitaan resursseja. Tasainen tulonjako on tärkeä periaate, mutta samalla ihmisillä tulee olla oikeus ahkeruutensa hedelmiin. Näiden kahden periaatteen välimaastossa on oikeudenmukaisen yhteiskunnan linja. Hyvä ja tehokas yhteiskunta pitää kaikki ihmiset mukana yhteisissä ponnistuksissa. Tämä edellyttää sitä, että kaikista myös pidetään huolta ja että kaikille taataan mahdollisuuksia käyttää kykyjään hyväkseen ja yhteiseksi hyväksi. Harva maa on lopulta rikastunut ja samalla rikastuttanut kaikkia jäseniään ilman julkista intressiä pitää huolta sosiaalisesta ja taloudellisesta kehityksestä. On syytä vaatia, että yhteiskuntamme on tehokas, tuotannollinen, ekologinen ja joustava julkisessa toiminnassaan. Ja myös sitä, että hyvää jaetaan tarpeiden mukaan, ei vain ansioiden, tuotoksen tai panoksen mukaan. Tätä ajavat myös keskustanuoret.

Keskustanuorten poliittisen tavoiteohjelman yleinen tavoite on sellainen yhteiskunta, joka on tasa-arvoinen, yhteisöllinen, sivistynyt ja luontoa kunnioittava. Näiden periaatteiden joukkoon ei kuulu kilpailukyky, vaan on keino, jota yhteisöllisyys, sivistys ja tasa-arvo tukevat.

Tasa-arvoinen yhteiskunta edellyttää mahdollisuuksia kouluttautua ja menestyä. Tämän periaatteen toteutuminen edellyttää mahdollisimman tarkkaa koulutuksen kohdentamista niin, että se myös tuottaa edellä mainittuja mahdollisuuksia. Koulutuksen täytyy olla sisällöllisesti ja määrällisesti oikeassa suhteessa yhteiskunnan kulloiseenkin tilanteeseen.

Yhteisöllisyys tarkoittaa sitä, että ihmisten omaehtoista toimintaa tuetaan ja sovelletaan myös julkisen toiminnan rinnalla. Yhteisöllisyyttä tarvitaan tukemaan ihmisten menestystä maailmassa, jossa ihmisten keskinäiset yhteydet ovat tärkeitä menestyksen, hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisen vaikutusvallan kannalta. Yhteisöllisyys on osa sivistystä. Yhteisöllisyyttä ja sen luomia verkostoja tarvitaan myös esimerkiksi vaikuttamiseen. Ilman yhteisöihin kuulumista yksittäisen ihmisen vaikutusvalta ja toimintamahdollisuudet rajoittuvat huomattavasti.

Sivistys on kokonaisvaltaista elämänhallintaa. Se on kykyä toimia ihmisten kanssa, kykyä toteuttaa omaa elämää muutenkin kuin olosuhteiden uhrina. Se on yleissivistystä ja se on osaamista. Sivistystä kertyy myös yhteisöllisen toiminnan kautta.

Ilmastonmuutos uhkaa muuttaa lajistoa kaikkialla maailmassa ja voi aiheuttaa ihmiskunnalle suuria sopeutumisvaikeuksia ekologisen tasapainon heilahdellessa. Satojen heikkeneminen tietyillä alueilla, kuivuus, tulvat ja muutokset tuovat epävakautta. Tästä epävakaudesta kärsivät Suomea pahemmin monet muut alueet maailmassa, mutta elämme maailmassa, jossa keskinäinen riippuvuus lisääntyy. Jos maailmantalous kriisiytyy, se vaikuttaa Suomessakin heti korkoihin ja pörssikurssien muutoksen kautta monen elämään. Samoin kansainvälinen kehitys vaikuttaa Suomen vientivetoiseen talouteen. Maailmantalouden, globaalien ongelmien ja valtioiden toiminnan yhteenkietoutuminen tekevät ongelmista ja politiikasta yhteisiä.

1. Työ-, tasa-arvo- ja yrittäjyyspolitiikka

- Työssä olevan väestöosuuden riittävyyden varmistaminen
- Yrittäjyyden tukeminen, yritysrahoitusmahdollisuuksien parantaminen, yritysten palvelujen selkeyttäminen
- Kasvualojen ennakoiminen
- Maahanmuuttajille riittävä kotouttamiskoulutus erityisesti kielen oppimiseksi, maahanmuuton työperäisyyden vahvistaminen
- Julkiselle sektorille pitkän tähtäimen palkkatasa-arvo-ohjelma
- Aluehallinnon selkeyttäminen

Vuonna 2020 Suomessa on merkittävästi nykyistä suurempi osuus kansalaisista eläkkeellä. Keskustanuoret haluavat, että väestöstämme huolehditaan. Se tarkoittaa sitä, että työtä on tehtävä vähintään yhtä paljon suhteessa väestön kokoon kuin tänäkin päivänä.

Huoltosuhteen säilyttämiseksi nykytasolla vuoden 2020 3,35 miljoonaisesta 15 ? 64 -vuotiaiden joukosta noin 80 prosentin pitäisi olla työssä. Tällä hetkellä tuo prosentti on noin 73. Väestöennuste on laskettu melko suuren nettomaahanmuuton varaan, joten elinkeinopolitiikan onnistumisen kannalta yksi keskeinen tekijä on maahanmuuttopolitiikka. Edellytyksenä on, että maahanmuuttajien työllisyysaste kasvaa nykyisestä merkittävästi. Toiseksi tuon prosentin nosto vaatii kohtuullisen tehokkaita toimia työurien pidentämiseksi niin eläkeikää nostamalla kuin työelämään tuloa nopeuttamallakin. Kolmas haaste on huolehtia siitä, että työpaikkoja on enemmän kuin tänä päivänä.

Sivistystä vaarantamatta on huolehdittava siitä, että koulutus on työelämän olosuhteita ja työmarkkinoita vastaavaa sisältönsä puolesta sekä koulutusmäärien puolesta. On myös huolehdittava siitä, että ihmisillä yleensä on edellytyksiä työskennellä nykyistä pidempään. Ihmisten jaksamisesta huolehtimiseen on annettava välineitä ja tukea työnantajille ilman, että työnantaja joutuu kantamaan vastuuta byrokratiasta. Mielekäs työelämä rakentuu sen varaan, että työntekijää kohdellaan asianmukaisesti. Työmarkkinoille tulevien osalta on tärkeää, että työmarkkinoiden tehtävät ovat odotusten mukaisia ja toisaalta, että koulutus antaa tarvittavia valmiuksia selviytyä työtehtävistä ilman tarpeetonta stressiä. Nuorten sijoittaminen työmarkkinoille nykyistä aikaisemmin ei tarvitse olla nuorille taakka ja ongelma. Se tarjoaa taloudellista vapautta ja on toisaalta keino vastata siihen, että tulevat sukupolvet ovat riittävässä laajuudessa työelämässä, jotta esimerkiksi eläkemaksutaakka ei vaikuta liiallisesti kansantalouteen tai työn kannustavuuteen.

Valtion yritysomaisuuden myynnin on kytkeydyttävä kotimaisen tuotannon ja työllisyyden kehittämiseen. Strategisesti tärkeitä omistuksia ei kuitenkaan pidä myydä. Suomen huoltovarmuus on jo nyt heikentynyt, eikä tällaista linjaa tule enää jatkaa. Kasvuyritysten, kansainvälistyvien yritysten ja uusien pienyritysten rahoitus on pyrittävä turvaamaan ja voidaan myös tehdä sijoituksia tutkimukseen, tuotekehittelyyn ja innovaatiotoimintaa. Yritys- ja pääomaverotus on pidettävä kilpailukykyisinä.

Yrittäjyyden rooli kasvaa yhteiskunnassa. Yritysmaailma on muuttunut aiempaa verkostoituneemmaksi. Kotipalvelut työllistävät aiempaa enemmän, monia yrittäjinä. Korkean lisäarvon tuotanto on verkostoituneempaa ja siksi akateemista yrittäjyyttä pitäisi tukea aiempaa enemmän. Yhä useampi työntekijä on asiantuntija. Elämyspalvelujen ja muiden yrittäjävetoisten vapaa-ajan palvelujen kysyntä laajenee. Yhteiskunnan täytyy kiinnittää huomiota potentiaalisten kasvualojen tukemiseen, kuten, viihde- ja kulttuuriteollisuuden, matkailun ja erikoistuotteiden jalostuksen, olivatpa nämä erikoistuotteet sitten kivitakkoja, puutaloja, elintarvikkeita, design-tuotteita, lukkoja, elektroniikkaa tai ympäristöteknologiaa. Yrittäjyyttä vaihtoehtona pitää korostaa myös siten, ettei yrittäjä jää ilman sosiaalista turvaverkkoa. Erityisesti työllistämiseen liittyvää byrokratiaa pitää keventää yrittäjän kohdalla.

Yritystoimintaa palvelevien toimijoiden kuten TE-keskusten, Finnveran, yrityspalvelukeskusten, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välistä työnjakoa tulee voimakkaasti selkeyttää. Yritysten pitää saada palvelut keskitetystä yhden luukun periaatteella. Ei ole kohtuullista, että yrittäjä joutuu etsimällä etsimään monelta osin päällekkäisiä palveluita tuottavien sirpaloituneiden organisaatioiden toimintakentästä apua tai tukea toiminnalleen. Välittäjäorganisaatioiden tulee jalkautua yrityksiin tuottaen yrittäjien tarvitsemia palveluita eikä sulkeutua toimistokolosseihinsa odottamaan löytävätkö avuntarvitsijat oikeaan osoitteeseen. Yrittäjälähtöistä toimintaa voivat tehdä mm. elinkeinotoimistot auttamalla yrityksiä verkostoitumaan toimialallaan, ammattikorkeakoulut tukemalla kansainvälistyviä yrityksiä omien kansainvälisten vaihto- ja kulttuuriohjelmiensa kautta ja rahoittajat, kuten Finnvera, kehittämällä toimialasuuntautuneita rahoitusinstrumentteja palvelemaan eri vaiheessa olevien kasvuyritysten toimintaa.

Tulevaisuuden aloja etsittäessä on syytä huomioida erilaisten virtuaalisten palveluiden mahdollisuudet. Menestystuotteita voivat olla esimerkiksi internetpalvelut ja sähköinen kaupankäynti. Korkean osaamisen aloina myös tutkimusta ja tuotekehitystä on tuettava huomattavin panostuksin. Maailman energiavarojen sekä ruuan ja veden saannin riittävyys ovat maailmanluokan kysymyksiä, jotka tulevaisuudessa luovat kysyntää näitä haasteita helpottaville tekniikoille.

Työvoimapolitiikan avulla pidetään mahdollisimman moni työelämässä mukana turvaamassa yhteiskunnan vakautta ja yleistä hyvinvointia. Työvoimapoliittisia toimia suunnataan yksityisen sektorin tukemiseen. Pyrkimykset vajaakuntoisten työllistämiseen ovat osa hyvää yhteiskuntaa ja tukevat sekä työllisyyspolitiikkaa että sosiaalista vahvistamista. On kuitenkin huolehdittava siitä, että tällaiset työllistämispyrkimykset ovat inhimillisesti ja taloudellisesti mielekkäitä.

Monien eri alueellisten hallintojen sijasta elinkeino- ja muun politiikan toimivuuden vuoksi on syytä etsiä malleja, joissa alueellisia tehtäviä hoitaa yksi maakunnallinen taho, jonka toiminta on selkeästi näkyvää maakunnan väestön kannalta ja jolle valitaan johto suoralla vaalilla. Lisäksi alueiden kehittämisessä toimivaltaa pitää siirtää selvästi alueille itselleen nykyisen sekavan hallinnon vähentämiseksi. Aluekehittämisen ja maaseudun kehittämisen näkökulmaa pitää yhdistää useisiin politiikan sektoreihin ja valtion työpaikkojen alueellistamiseen.

Naisten ja miesten väliset palkkaerot eivät ole viime vuosina Suomessa kaventuneet vaan kasvaneet. Työelämän tasa-arvoon sekä naisten ja miesten välisiin palkkaeroihin on kiinnitettävä huomiota erityisesti julkisella sektorilla. Palkkatasa-arvon saavuttamiseksi on laadittava uusi kokonaisvaltainen pitkän tähtäimen ohjelma, jossa pyritään myös vanhemmuuden kustannuksien tasaamiseen kaikkien työnantajien kesken. Lisäksi julkisen sektorin palkkauksen on oltava kannustavaa, jotta vaativiinkin tehtäviin riittää tekijöitä.

Maahanmuuttajapolitiikan keskeisiä tavoitteita ovat riittävä koulutus ja kotouttaminen, kielen oppimisen tehostaminen ja maahanmuuton työperäisyyden lisääminen. Maahanmuutosta tulee ongelma sekä maahanmuuttajille että yhteiskunnalla yleisemmin, jos maahanmuuttajien työllisyys ja sen myötä taloudellinen tilanne sekä osallisuus eivät ole kohtuullisen korkealla tasolla. Tämän vuoksi maahanmuuton tulee olla nimenomaan työperäistä siinä mielessä, että maahanmuuton ja työvoimatarpeen suhdetta pitää seurata. Maahanmuuton on perustuttava maahanmuuttajan kannalta todellisuutta vastaaviin odotuksiin, joten Suomen on lisättävä asiaa koskevaa tiedotusta potentiaalisissa lähtömaissa. Työn lisäksi maahanmuuttajilla pitää olla mahdollisuuksia yhteyksiin muihin väestöryhmiin. Kontakteja väestöryhmien välillä on tuettava esimerkiksi järjestötyön keinoin. On vältettävä sitä, että eri väestöryhmät muodostaisivat omia asuinalueitaan. Ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden integroimiseen suomalaiseen yhteiskuntaan on kiinnitettävä huomiota. Keskeinen keino on suomen ja ruotsin opetuksen riittävä tarjonta.

Työperäisestä maahanmuutosta puhuttaessa on muistettava, että muualla Euroopassa osa ns. toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajista (eli ihmiset, jotka ovat syntyneet maassa, jossa asuvat) on syrjäytyneitä.. Mistään syystä maahan tulleita ihmisiä ei pidä kohdella eriarvoisesti, vaan myös esimerkiksi pakolaisina maahan tulleiden osallistumis- ja työllistymismahdollisuuksiin on kiinnitettävä huomiota. Pyrkimys mahdollisuuksien tasa-arvoon koskee kaikkia Suomessa asuvia.

2. Sivistys- ja nuorisopolitiikka

- Opintojen tehokas suorittaminen mahdolliseksi ja kannustavaksi
- Enemmän taloudellista tukea opiskelijalle nykyistä lyhemmälle ajalle
- Yliopistot ympärivuotisemmiksi
- Opinnot määrällisesti ja sisällöllisesti vastaamaan työelämän vaatimuksia
- Lisää oppisopimuskoulutusta ja näyttösuorituksien mahdollisuuksia
- Peruskouluun lisää resursseja ja valinnaisuutta
- Koulujen ja oppilaitosten keskinäistä yhteistyötä ja yhteistyötä muun yhteiskunnan kanssa tehostetaan
- Koulutusohjelmien päällekkäisyydet korkeakouluissa sekä toisen asteen ja korkeakoulujen välillä karsitaan
- Tehokkaampaa ja paremmin resursoitua koulutusta
- Kansalaisjärjestön ja koulujen yhteistyön resursoiminen liikunnan, kansalaisaktiivisuuden ja kulttuuriharrastusten lisäämiseksi ja maahanmuuttajien integroimiseksi
- Jokaiselle nuorelle on taattava koulutus- tai työpaikka.
- Koulutusta tarvitaan aidon poliittisen osallistumisen tueksi
- Kunnallisvaalien äänestysikäraja 16 ikävuoteen
- Kulttuuripolitiikkaa hyödynnetään alueellisessa kehittämisessä, elinkeinopolitiikassa ja koulutuspolitiikan osana aikaisempaa enemmän
- Korkeakoulutuksen laatuun on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota

Sivistyspolitiikassa kohdataan suuria haasteita tulevan vuosikymmenen aikana. Työurien pidentäminen on tarpeen, jotta Suomessa työssäkäyvien osuus suhteessa koko väestöön säilyy vähintään nykyistä vastaavalla tasolla.

Tasa-arvoinen yhteiskunta edellyttää taloudellista ja tuotannollista elämää eli verotuloja, joiden avulla voidaan ylläpitää hyvinvointipalveluja, joten tuotannollisesta elämästä huolehtiminen on perusteltua. Asian kääntöpuolena on se, että työurien pidentäminen vaatii paitsi eläkepolitiikkaa, myös koulutuksen tehostamista. Tavoitteeksi on syytä ottaa nopeampi tutkintojen suorittaminen niin toisella asteella kuin korkeakoulutuksessakin. Samalla kuitenkin pitää varmistaa, ettei ihmisiltä viedä sivistysmahdollisuuksia tai mahdollisuuksia laajoihin tutkintoihin. Tulevat keinot esimerkiksi yliopisto-opintojen lyhentämiseksi eivät saakaan olla kaavamaisia, vaan pikemminkin kannustavia. Opiskelijan perusturvan määrää nostetaan, mutta sen kestoa lyhennetään. Tämä vähentää opiskeluaikaisen työssäkäynnin tarvetta nopeiden suoriutujien osalta, mutta samalla ei pidä estää opintojen jatkamista hieman pidempään työssäkäynnin ohella. Eritoten yliopistoissa otetaan käyttöön iltoja ja kesiä laajaa kurssitarjontaa varten, opiskelun aloittamismahdollisuus myös keväällä sekä tueksi monimuoto- ja verkko-opetusta. Opinto-ohjauksen on oltava tiivistyvää järjestelmää tukevaa ja määrältään riittävää. Yliopistossa ei kuitenkaan ole tarvetta koulumaisuuteen ja kaavamaisuuteen. Kun opintomäärät ja ?sisällöt ovat työelämävastaavia, työelämä houkuttelee opiskelijoita kyllä taloudellisista syistä. Yliopistojen pitää myös vastata työelämässä jopa toisella paikkakunnalla olevien ja perheellisten opiskelijoiden tarpeisiin erilaisin suoritustavoin. Yhteiskunnan resursseja ei saa haaskata myöskään tarpeettomalla tiukkuudella aiempien opintojen ja työkokemuksen korvaavuuden suhteen.

Toiseksi opintomäärien ja -sisältöjen sekä työmarkkinoiden vastaavuuteen täytyy kiinnittää enemmän huomiota. Yksilön kannalta on turhauttavaa joutua tilanteeseen, jossa hänen alallaan ei ole hänen valmistuttuaan töitä ja työ on etsittävä jostain, missä koulutuksesta on vähäinen etu. Jokaisen alan etu on se, että sitä opiskelevan ei tarvitse elää huolissaan tulevaisuudestaan ja venyttää opintojaan.

Keskusteltaessa koulutusjärjestelmän merkityksestä tulevaisuuden työpaikkojen luomisesta globaalissa toimintaympäristöstä ei pidä unohtaa, että suuri osa suomalaisista työllistää kaupan alalle, kuljetus- ja rakennusalalle ja vastaaviin tehtäviin, jotka eivät edellytä laajaa koulutusta. Näitä työpaikkoja ei myöskään merkittävästi uhkaa siirtäminen ulkomaille. Tällä hetkellä tarvitaan esimerkiksi enemmän sairaanhoitajia, metalli-, rakennus- sekä kuljetusalan työväkeä. Koulutusjärjestelmä on pidettävä hyvin tasapainoisena.

Monia ammattialoja uhkaa työvoimapula. Sen lievittämiseksi on huolehdittava siitä, että esimerkiksi oppisopimuskoulutusta on tarjolla riittävästi. Oppisopimuskoulutusta pitää entisestäänkin laajentaa. Nuorten työelämätietouden parantaminen on olennainen osa koulutuksen, ihmisten tavoitteiden ja työmarkkinoiden todellisuuden kohtaamista. Samaan kokonaisuuteen kuuluu yrittäjyyskasvatus. Tämän vuoksi erityisesti ammattiin opettaville pitää järjestää työelämäjaksoja tai vastaavaa. Samoin harjoittelua osana oppimista pitää lisätä monilla aloilla. Osaamista on voitava osoittaa eri koulutustasoilla myös näyttökokeiden tapaisin keinoin. Toisen ja korkea-asteen opintojen päällekkäisyyksiin on puututtava ja toisen asteen opintojen korvaavuuteen korkea-asteella on kiinnitettävä huomiota.

Sivistys ei tarkoita pelkästään koulutuksessa hankittua osaamista. Sivistys tarkoittaa mm. kykyä osallistua ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Tällaista sivistystä voi hankkia parhaiten tekemällä. Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikassa onkin entistä enemmän kiinnitettävä huomiota ruohonjuuritason kansalaistoimintaan. Tähän tulee kiinnittää huomioita jo peruskoulussa ? aamu- ja iltapäivätoiminta tarjoavat lisämahdollisuuksia koulun ja kansalaisjärjestöjen yhteistyöhön. Liikuntajärjestöjen aktiivinen läsnäolo koulussa edesauttaa myös kansalaisten terveyteen liittyviin haasteisiin vastaamista. Keskustanuoret edellyttääkin huomattavia panostuksia tällaiseen fyysistä ja henkistä hyvinvointia edistäviin tarkoituksiin kansalaisjärjestöjen taloudellisen tukemisen kautta. Lasten ja nuorten hyvinvointiin ja terveyteen tehtävät ennaltaehkäisevät sijoitukset tulevat helposti halvemmiksi kuin esimerkiksi huonokuntoisuudesta aiheutuvat terveysongelmat. Kulttuuriset erot Suomessa kasvavat ja tuotannollinen elämäkin kansainvälistyy. Niinpä koulutusjärjestelmän ja järjestösektorin hyödyntämisellä on huolehdittava myös maahanmuuttajien integroinnista sosiaalisiin verkostoihin sekä suomalaisten nuorten osallistumismahdollisuuksista kansainvälisiin verkostoihin. Järjestösektorin ja koulutussektorin yhteistyössä pitää olla mukana myös kuntien kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoimet ja niiden lisärahoittaminen. Varsinkin peruskoulun resursseja on lisättävä, jotta luokkakokoja voidaan pienentää, oppiainekohtaisten pienryhmien määrää lisätä, erityisopetusta järjestää riittävästi sekä kouluavustajien riittävyydestä huolehtia. Tämän myötä opettajilla riittää voimavaroja erityisongelmien huomioimiseen sekä koulun ja yhteiskunnan välisen yhteistyön kehittämiseen.

Peruskoulujen viimeisillä luokilla pitää oppilaiden motivaation ja mahdollisuuksien parantamiseksi lisätä valinnaisuutta. Valinnaisuuden kasvattamisella on positiivista vaikutusta myös peruskoulun kuriongelmiin ja koulupudokaskysymykseen. Valinnaisuudella ei haeta tasokurssien tapaan sitä, että toiset menevät edellä, vaan sitä, että oppilaat voisivat motivoitua ja sitä kautta hyötyä opetuksesta. Samalla jo peruskoulusta lähtien voidaan päästä myös tekemällä oppimiseen entistä enemmän. Vapaaehtoisuus voisi kasvaa ulottumaan osiin lähes kaikista nykyisistä oppiaineista ja valinnaisten aineiden osuus samalla kaksinkertaistuisi. Keskustanuoret kannattaa erityisesti pakollisten ruotsin opintojen vähentämistä. Monet nyt pakolliset jaksot voivat luonnollisesti jatkua valinnaisina. Tietotekniikka pitää saada pakolliseksi aineeksi, sillä peruskoulujen orientoitumista tietoyhteiskuntaan pitää vahvistaa.

Keskustanuorten mielestä aikuiskoulutusta pitää hyödyntää sivistyksen välineenä sekä tehokkaana vastaajana työelämässä ja kansalaisjärjestötoiminnassa sekä muussa toiminnassa kohdattaviin osaamistarpeisiin. Kaikilla aikuisilla tulee olla taloudelliset mahdollisuudet osallistua aikuiskoulutukseen. Aikuiskoulutus ei saa estää perusturvan saantia, ellei se todella estä työmarkkinoille osallistumista tilaisuuden tullen. Kun koulutuksen ennen työelämää pitää tapahtua tehokkaasti yksilöllisen ja yhteisen edun vuoksi, aikuiskoulutuksen rooli sivistäjänä kasvaa. Myös aikuiskoulutus osana työelämän tarpeita edellyttää aikuiskoulutukselle riittäviä resursseja.

Vapaan sivistystyön oppilaitosten, kansanopistojen, kesäyliopistojen ja avoimen yliopiston tarjonnan pitää olla alueellisesti hyvin kattavaa ja riittävästi tuettua. Aikuiskoulutuksen tarjonta vastaa parhaimmillaan nopeasti yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin ja mahdollistaa työn, perheen ja opintojen yhteensovittamisen. Aikuiskoulutuksen tehtävänä tulee myös olla yhteiskunnalle kulloinkin tärkeät kasvatustehtävät, kuten tällä hetkellä yrittäjyyskasvatus ja kansalaistaidot. Aikuiskoulutusta on kyettävä käyttämään sosiaalisen vahvistamisen välineenä ja maahanmuuttopolitiikan instrumenttina.

Kansanopistot tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden nuorille etsiä omaa alaansa. Tämän takia kansanopisto-opinnot lyhentävät tehokkaasti kokonaisopiskeluaikaa sekä ehkäisevät opintojen keskeyttämistä. Aikuiskoulutuksen suoritusten hyväksyttävyyteen osana muuta koulutusta pitää kiinnittää huomiota. Tämänkin vuoksi aikuiskoulutuksen pitää olla pääsääntöisesti tavoitteellista.

Kulttuurialan toimijoita hyödyntämällä osana koulujen toimintaa voidaan kiinnittää erityistä huomioita taito- ja taideaineisiin ja luovuuden merkitykseen. Luovilla aineilla ja ilmaisukyvyllä on paitsi sivistävä vaikutus, myös merkitystä tulevaisuuden työmarkkinoilla. Suomalaisten työllisyyden rakenne on muuttunut hiljalleen viimeisten viidentoista vuoden aikana sellaiseen suuntaan, jossa luovan työn tekijöitä on aiempaa enemmän. Teollisuuden sisäinen rakennemuutos painottaa tuotekehittelyä ja suunnittelua. Kouluttajien ja tietokoneiden kanssa työskentelevien ihmisten määrä on kasvanut ja tulee kasvamaan. Viestintäala on ainakin toistaiseksi ollut kasvussa. Kulttuurialan merkitystä pitää kasvattaa sellaisilla toimenpiteillä, jotka edistävät kulttuurivientiä sekä sellaisilla toimenpiteillä ? esimerkiksi huomattavilla satsauksilla kulttuuritapahtumiin ? joilla tuetaan alueellista taloutta, näkyvyyttä sekä kansalaisten sivistysmahdollisuuksia.

Tasa-arvo ja sivistys tarkoittavat myös jokaisen ulottuvilla olevan poliittisen ja muun yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuutta. Politiikka tarkoittaa yhteisön jäsenten elämänsuunnitelmien edistämistä. Jos kansallinen demokratia on konkreettisesti ottaen kansalaisista kaukana, pienemmillä yhteisöillä voi olla mahdollisuuksia edesauttaa ihmisten tavoitteita. Yhteisö tuo yksilölle mahdollisuuden yhteistoiminnan etuihin sekä laajempiin kontaktiverkkoihin. Yhteisöjä syntyy ilman erityistä tukeakin, mutta keskustanuorten tavoitteena on edesauttaa sitä, että mahdollisimman monella olisi hyvä ihmissuhdeverkosto niin yhteiskunnallisen vaikuttamisen edistämiseksi kuin yksilön mahdollisuuksien parantamiseksikin.

Samaan aikaan, kun on selvää, että yhteisöt ja verkostot ovat tärkeitä, koulutusjärjestelmämme ei toimi riittävästi asiassa. Koulujemme kansalaisjärjestöyhteistyöhön pitää ottaa mukaan myös poliittiset toimijat tasapuolisesti. Merkittävä osa kansalaistaitoa informaatiotulvan keskellä on myös medialukutaito. Nuorten poliittiseen osallisuuteen kiinnitetään huomiota alentamalla äänestysikärajaa kunnallisvaaleissa 16 vuoteen. Lähidemokratiaan osallistumisen kautta pystytään edistämään nuorten osallistumista laajempaan päätöksentekoon.

Tiedepolitiikan on osaltaan tuettava suomalaisen työelämän muutosta, tulevaisuuden aloihin ja niihin liittyvään tutkimukseen on panostettava. Tiedepolitiikassa pitää korostaa vaikuttavuutta ja kansainvälistä yhteistyötä sekä lisätä tutkimusten tekijöiden verkottumista tutkimustoiminnassa. Tutkimustiedon saatavuuteen sähköisessä, helppohakuisessa muodossa sekä maksullisena että maksuttomana on kiinnitettävä huomiota.

Yleissivistävä lukiokoulutus ja ammattikoulutus on pidettävä erillään. Samalla kuitenkin yhteistyötä tarvitaan voimavarojen mielekkään kohdentamisen vuoksi ja kurssitarjonnan laajuuden takaamiseksi. Lukioiden ja korkeakoulujen yhteistyötä - esimerkiksi mahdollisuuksia suorittaa yliopistoarvosanoja jo lukiossa ? lisäämällä voidaan myös tehostaa opintoja. Mahdollisimman laaja monipuolisuus ja yhteistyö eri suuntiin auttavat pitämään yllä kattavaa, mutta silti tehokasta oppilaitosverkkoa. Verkko- ja videoneuvotteluopetus opettavat samalla taitoja, joita yhteiskunnassa tarvitaan.

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen päällekkäisyydet tutkintojen osalta on karsittava mahdollisimman tarkasti. Sellaista tieteellisyyden tavoittelua, joka on heikosti perusteltavissa työelämän kannalta, on ammattikorkeakoulujen tutkinnoista karsittava. Rahoittajan on kiinnitettävä huomiota siihen, kuinka merkittävä osa rahoituksesta kuluu hallinnon järjestämiseen sekä siihen, ovatko koulutusohjelmat työelämän tarpeiden mukaisia sisältönsä ja määränsä puolesta. Ammattikorkeakoulujen rahoitusjärjestelmän muuttamista läsnäolijoista maksamisesta valmistumisesta maksamisen suuntaan voidaan perustella jo sillä, että ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja on vuosittain enemmän kuin valmistuvia ylioppilaita. Ennen kaikkea yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulosohjauksessa on kiinnitettävä huomiota laatukriteereihin määrällisten tavoitteiden sijasta. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyötä pitää tiivistää yhteisten opintojen opetuksen kohdalla.

Nuorisopolitiikassa tulee jatkossa kiinnittää poikkeuksellista huomiota sosiaaliseen vahvistamiseen ja työllisyyteen. Keskustalaisen aatteen mukaisesti jokaiselle ihmiselle löytyy paikka yhteiskunnassa, mutta yhteiskunnan tehtävänä on kannustaa tuota paikkaa tavoittelemaan. Yhteiskunnalla ei ole varaa unohtaa koulupudokkaita ja nuoria, jotka jäävät sekä koulutuksen että työmarkkinoiden ulkopuolelle. Koulutusta, töitä työmarkkinatuen tai työllistämistuen avulla ja oppisopimuskoulutusta pitää olla tarjolla riittävästi. Keskustanuorten mielestä jokaiselle nuorelle on järjestettävä jokin paikka, koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa tai työllistämistuella töissä. Nuorten työpajoja ja sosiaalisia yrityksiä pitää hyödyntää nykyistä laajemmin. Peruskoulun ja ammattikoulujen paremman yhteistyön kautta on myös mahdollista vähentää koulupudokkaiden määrää.

Kirjastoverkko säilytetään vähintään nykyisellään. Lisäksi parannetaan yhteistyötä kunnallisten ja oppilaitosten ylläpitämien kirjastojen välillä. Kuten muutkin julkisen sektorin organisaatiot, kirjastotkin pitää nivoa vahvempaan yhteyteen koulutoimen ja muiden kunnallisten toimintojen kanssa. Kirjastoja pitää kehittää laajemmin viestinnän, erityisesti sähköisen viestinnän, keskuksiksi.

3. Sosiaali- ja terveyspolitiikka

- Yksinkertainen, tasapuolinen ja kannustava yhden luukun malli sekä riittävä taso perusturvaan negatiivisen tuloveron ajatusta soveltaen
- Yksityiset palveluntuottajat mukaan kaikkiin terveys- ja sosiaalipalveluihin
- Päivähoidossa käyttöön sovellettu tasarahamalli
- Hoitoalan työn uudelleenjärjestäminen niin, että ihmiset tekevät työtä, jota varten heidät on koulutettu
- Lapsiperheiden palvelut kokonaisuudeksi
- Joustavuuden, sähköisten palvelujen, yksityisten palvelujen tuottajien ja palveluorganisaatioiden yhteistyön kautta on saatava aikaan tehokkaampaa ja parempaa hoitoa

Sosiaali- ja terveyspolitiikassa tasa-arvo tarkoittaa sosiaalista turvaverkkoa ja riittäviä resursseja. Tällöin terveydenhuolto, lastenhoitopalvelut ja vanhustenhoito ovat kaikkien saatavilla tuloista riippumatta.

Keskeisiin sosiaali- ja terveyspolitiikan haasteisiin kuuluu rahoitus. Rahoituksen turvaamisen haasteena on erityisesti kasvava ikääntyvien joukko. Yksi keskeinen keino on purkaa sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeetonta laitosvaltaisuutta ja byrokraattisuutta entisestään.

Sosiaaliturvan kehittämisessä keskustanuoret kannattavat negatiivisen tuloveron mallia, koska nykyinen sosiaaliturva- ja verojärjestelmä ei kannusta työttömiä lisätulojen hankintaan, vaan aiheuttaa tuloloukkuja eri tukimuotojen sekavuuden vuoksi. Lähtökohtana sosiaaliturvan uudistamiseen ovat myös mallin yksinkertaisuus, Suomessa riittäisi yksi perusturvan malli. Lisäksi tuen hallinto olisi yksinkertaisempaa.

Negatiivinen tulovero tarkoittaa järjestelmää, jossa verovelvollinen maksaa yhteiskunnalle tuloveroa, kun hänen tulonsa ylittävät tietyn tason, verotettavan tulon alarajan. Verotettavan tulon alarajan alittavista tuloista valtio maksaa verovelvolliselle taloudellista tukea, negatiivista tuloveroa. Järjestelmä loisi liukuvasti muuttavan sosiaaliturvan. Liukuman on oltava riittävän loiva, jotta lisätyöllä ansaitusta eurosta jää kannustava osuus käteen. Negatiivisen tuloveron järjestelmän myötä opintotuki, työttömyyskorvaus, kansaneläke ja toimeentulotuen perusosa yhdistyisivät. Tilapäistä toimeentuloa, asumistukea ja esimerkiksi lapsilisiä kuitenkin maksettaisiin. Verojärjestelmän progressiivisuus säilytettäisiin. Myös yrittäjät saataisiin sosiaaliturvan piiriin. Järjestelmä mahdollistaa hyvinkin pienimuotoisen yritystoiminnan yhdistämisen sosiaaliturvaan.

Tuen saantia valvottaisiin takaisinmaksujen välttämiseksi. Valvonta suoritettaisiin samalla kun negatiivisen tuloveron saaja käyttää valtionhallinnon palveluja esimerkiksi työn etsimiseksi. Negatiivisen tuloveron malliinkin liittyy velvoite olla työmarkkinoiden käytettävissä ja tueton karenssiaika, mikäli työstä kieltäytyy tai irtisanoutuu. Karenssiaikoja kuitenkin porrastetaan työsuhteen keston mukaan, jotta karenssi ei estä ketään vastaanottamasta työtä. Negatiivisen tuloveron saantia rajoitetaan niin, ettei sitä saa opiskeluun määrättyä summaa tai aikaa enempää.

Asumistukeen täytyy sosiaaliturvan kynnysten välttämiseksi luoda malli, jossa myös asumistuen määrä muuttuu portaattomasti tulojen noustessa. Nykyisellään tulojen noustessa tietyllä summalla, vuotuisesti määräytyvää asumistukea täytyy käydä tarkistamassa. Tämä aiheuttaa ikävän kannusteen lisätulojen pitämiseksi tuon kynnyksen alapuolella. Negatiivisen tuloveron myötä perusturvan tasoa parannetaan. Keskustanuoret ajavat myös mallia, jossa tuen saajat on mahdollista ohjata erilaisiin yhteiskuntaa palveleviin tehtäviin, mikäli laajennettujen työllistämistukien keinoin työpaikkaa ei ole löytynyt.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa päävastuu hoidon järjestämisestä on jatkossakin pidettävä julkisella puolella. Yksityisiä ja julkisia tuottajia on voitava käyttää kulloinkin taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Yksityiset tuottajat kykenevät usein julkista pienempiin kustannuksiin operaatiota kohden, joten julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteistyöhön pitää kiinnittää huomiota. Palveluiden käyttöä tulee ohjata voimakkaammin yksilön vapaan valinnan suuntaan. Kuntien tulee tarjota kuntalaisilleen mahdollisuus palvelusetelin käyttämiseen mm. erilaisten hoiva-, hoito- ja asumispalveluiden ostamiseen julkisilta tai yksityisiltä palveluntarjoajilta niin, että palvelunkäyttäjä valitsee palvelun tuottajan. Yksilön mahdollisuuksia valita palvelun tarjoaja kuntarajasta riippumatta parannetaan samalla.

Valtion tulee osallistua kalleimpien erikoissairaanhoidon kustannusten maksuun. Nykyisin pienen kunnan yksikin erikoissairaanhoidon potilas voi romahduttaa kunnan talouden. Erikoissairaanhoitoa tulee keskittää paremman hoidon laadun takaamiseksi. Hoitotyön kustannusten karkaamisen ja hoitoalan henkilökunnan saatavuuden varmistamiseksi järkeistetään työn jakautumista niin, että sairaanhoitajat tekevät pääsääntöisesti sellaista työtä, joka vastaa heidän koulutustasoaan ja heiltä jäävään muuhun työhön palkataan henkilökuntaa, joka on koulutustasoltaan siihen sopivaa. Lääkärien saaminen myös syrjäseutujen terveyskeskuksiin turvataan riittävän suurten yksiköiden lisäksi joustavilla työaikatauluilla, työmäärän hallittavuudella sekä palkkausjärjestelmän yksinkertaistamisella niin, että monimutkainen palkkiojärjestelmä ottaa nykyistä paremmin huomioon työhön käytetyn ajan. Perusterveydenhuollon rahoitus on jämähtänyt 90-luvun alun tasolle kalliiden erikoissairaanhoitoon laitettujen panostusten kustannuksella. Tämä vääristymä tulee korjata; perusterveydenhuollon rahoitusta tulee merkittävästi lisätä. Työn painopiste tulee olla potilaiden hoidossa, ei jatkuvasti lisääntyneessä todistus- ja paperiviidakossa.

Ihmisten tulee itse saada vaikuttaa siihen, miten käyttää yhteiskunnan taloudelliset panostukset heidän lastensa hoitoon tai heidän omaan hoitoonsa. Perheillä pitää olla aito mahdollisuus valita itselleen sopiva hoitomuoto. Kunnalliseen päivähoitoon ja muihin hoitovaihtoehtoihin saatavien julkisten tukien pitää olla nykyistä enemmän samalla tasolla, seuraten tasarahamallin linjoja.

Tasarahamallissa kotona lasta hoitava vanhempi, muiden lapsia hoitaja vanhempi, perhepäivähoitaja tai päiväkoti saisivat vanhempien hoitopäätöksen perusteella saman summan. Kuntien monopoli päivähoitoalalla ei ole tarpeellinen. Tasarahamallista poiketen on syytä säilyttää tuloihin perustuvan omavastuuosuus päivähoidon rahoituksessa ja kiinnittää huomiota lasten hoitajien koulutustasoon. Perhevapaiden kustannukset tulee jakaa siten, että työnantajan maksuihin sisällytetään erä, joka on samansuuruinen riippumatta työntekijän iästä tai sukupuolesta. Tästä maksetaan työnantajien osuus vanhemmuuden kustannuksista. Työnantajien osuutta kevennetään suhteessa nykytilanteeseen.

On myös tärkeää, että terveyttä edistetään kansalaisjärjestöjen toiminnan kautta, erityisesti liikunnan edistämisellä sekä jo koulujen ja järjestökentän yhteistyön avulla. Keskustanuoret edellyttää, että liikunnan edistämiseen on jatkossa huomattavasti enemmän voimavaroja ja koulun kautta ohjataan huomattavasti nykyistä enemmän ihmisiä liikuntaharrastusten piiriin. Myös ikäihmisten liikuntatarpeista huolehditaan aktiivisemmin.

Ihmisten aidon valinnanvaran lisääminen parantaa elämänlaatua. Valinnan mahdollisuus voi myös tuottaa säästöjä, jos palveluissa on sellainen elementti, joka kannustaa ihmisiä miettimään palvelun hintaa. Myös vanhustenhoidossa pitää hoitopaikan vapaan valinnan olla mahdollista. Tilaaja-tuottaja-mallin ohelle keskustanuoret esittää asiakas-maksaja-tuottaja ?mallia, jossa yksilö on asiakas, kunta maksaja ja tuottaja voi olla yksityinen tai julkinen.  Ikääntyvien kotona selviytymistä heidän näin halutessaan täytyy tukea vahvasti avohoidon ja kotipalvelun avulla. Omaishoidontuen kaltaisen järjestelmän laajentamista on syytä miettiä, omaishoidontuen tasoa on korotettava ja tuki siirrettävä Kelan maksettavaksi. Kotitalousvähennystä hoito- ja hoivapalveluissa on laajennettava.

Tällä hetkellä lapsiperheiden palvelut on jaettu liian moneen osaan ja liian monelle toimijalle. Palvelujen tulisi löytyä saman katon alta. eri toimintojen ja kunnallisen sosiaali-, koulu- ja mm. nuorisotoimen välisiä yhteyksiä pitää parantaa. Perheet tarvitsevat entistä enemmän tukea vanhemmuuteen ja olisi hyvä, jos lapsiperheiden palvelut kohtaisivat kaikki lapsiperheet. Nykyisin perheet asuvat lähiverkostoistaan entistä kauempana ja turvaverkot ovat heikompia kuin aiemmin. Havaittavissa on myös, että vanhemmilla on entistä enemmän mielenterveys- ja päihdeongelmia. Perheiden ja vanhempien on saatava kokonaisvaltaista tukea eri tilanteissaan. Maassamme on ennätysmäärä lapsia sijoitettuna kodin ulkopuolelle ja laitoksiin. Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolella maksaa kunnalle noin 140 - 340 euroa päivältä. Ennaltaehkäisevään työhön, varsinkin lasten ja nuorten kohdalla tulee panostaa entistä enemmän. Kokonaisvaltaisen tuen ja viranomaisyhteistyön kautta voidaan myös ehkäistä perheväkivaltaa, joka on yksi keskeisimmistä perheiden arkiturvallisuutta uhkaavista tekijöistä. Mielenterveyshoidon saatavuus, etenkin lasten ja nuorten kohdalla, on varmistettava. Lapsiperheiden mahdollisuus kodinhoitajan apuun poikkeustilanteissa tulee taata palvelusetelimallilla. Ennaltaehkäisevänä hoitona kodinhoitajan apu on yhteiskunnalle lopulta edullisinta.

Synnynnäisten alkoholin ja muiden päihteiden aiheuttamien kehitysvammojen ehkäisemiseksi päihdeäitien hoidon on tulevaisuudessa oltava entistä määrätietoisempaa. Ensikotien ja päihdeäideille tarkoitettujen avopalvelujen määrää on lisättävä ja niiden rahoitus turvattava. Jokaiselle päihdeäidille on löydyttävä hoitopaikka. Äärimmäisenä hoitokeinona odottavien äitien pakkohoito on mahdollistettava.

Joustavuus, yhteistyö eri toimijoiden välillä sekä sähköiset ja puhelinpalvelut voivat helpottaa tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyssektorin kuormitusta. Palveluja pitää kehittää ennakkoluulottomasti myös alueellisesti kattavan palvelun takaamiseksi ja ihmisten asumispaikan valinnan vapauttamiseksi. Palvelujen kotikuntasidonnaisuutta pitää purkaa osa-aikaisen asumisen vuoksi sekä kustannustehokkuuden ja laadun parantamiseksi.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan alalla yhteisöllisyys tarkoittaa ihmisten itse ylläpitämien yhteisöjen tukemista. Erityisesti järjestösektori voi tulla suosituksi vanhustenhoidon ja lastenhoidon järjestäjäksi, joka voi esimerkiksi yhdistellä erilaisia palvelumuotoja saman katon alle.

Kaikille suomalaisille pitää olla asunto. Asunnottomuuteen pitää vastata järjestämällä runsaasti erilaisia asumisratkaisuja sekä pitämällä yllä tiivistä yhteistyötä viranomaisten ja järjestöjen kanssa. Vajaakuntoisten työllistämisen ja sosiaalisten yritysten kautta myös asunnottomana olleet pääsevät paremmin kiinni yhteiskuntaan. Asuntojen hinnat ja saatavuus eivät saa estää yhteiskunnan kehitystä tai vaikeuttaa työvoiman saantia kasvukeskuksissa, vaan tontti- ja asuntotarjonnassa on pidettävä huolta. Samoin huomioidaan kasvavan vanhusväestön tarpeet elämänlaatua parantaen sekä kotona pitkään asumista mahdollistaen.

4. Liikenne- ja viestintäpolitiikka

- Lisää raideliikennettä ja ratkaisuja, jotka vähentävät yksityisautoilun tarvetta
- Yleisradion toimintaa tehostettava ja karsittava sekä kustannettava verovaroin
- Tietotekniikka hyötykäyttöön laajamittaisesti
- Tekijänoikeusasioihin tasapuolisuutta

Keskustanuoret kaipaavat politiikkaan ja valtionhallintoon hyvää sektorirajat ylittävää koordinaatiota. Liikennepolitiikalla on suuri merkitys ympäristö- ja energiapolitiikan sekä työllisyys- ja aluepolitiikan kanssa. Viestintäpolitiikalla on vastaavasti merkitystä elinkeinopolitiikkaan.

Tietotekniset järjestelmät ovat työvälineinä merkittäviä. Lisäksi ne tarjoavat uusia markkinointikanavia, jotka tukevat differentioituneiden tuotteiden markkinointia ja näkyvyyttä maailmanlaajuisesti. Kolmanneksi tietotekniset järjestelmät itsessään ovat tuote, jonka tuotannon kehittämiseen Suomessa on erinomaiset edellytykset. Asia on huomioitava elinkeinopolitiikkaa kehitettäessä ja pyrittäessä kasvattamaan työpaikkojen määrää Suomessa. Samoin koulutusjärjestelmässä niin informaatioyhteiskunnan sisältöjen hallinta kuin välineetkin on integroitava mukaan kaikkeen opetukseen, niin kuin ne ovat mukana kaikessa työelämässämme.

Keskustanuoret haluavat televisioon jatkossakin ei-kaupallista sisältöä. Julkisen intressin mukaista on saada käyttöön opetus-, ajankohtais- ja uutisohjelmia, poliittista satiiria, kulttuuriohjelmia ja muuta markkinaehtoisesti toimivan televisiotoiminnan ulkopuolelle jäävää ohjelmaa. YLEn toiminta monelta osin täyttää nämä kriteerit. Koska asiaan on julkista mielenkiintoa, toiminta tulisi kustantaa verovarain, kuitenkin journalistisesta vapaudesta huolehtien. Toimintaa on kuitenkin syytä järkeistää ja karsia. Kaiken julkisen toiminnan pitää olla kustannustehokasta.

Yksityisautoilu on Suomessa jatkuvassa kasvussa. Tämä johtuu pitkälti joukkoliikenteen käyttömahdollisuuksien puutteesta. Raideliikennettä pitkällä tähtäimellä huomattavasti laajennettava, etenkin kasvukeskuksissa, joiden liepeiltä kuljetaan omalla autolla pitkiäkin matkoja töihin. Samoin tavoite koko Suomen edun toteutumisesta pitämällä koko Suomi elinvoimaisena edellyttää riittäviä kulkuyhteyksiä. Lentoliikenne Suomen sisällä on kasvanut, mutta toisaalta raideliikenne pystyy aiempaa paremmin kilpailemaan lentoliikenteenkin kanssa nopeiden junayhteyksien myötä.  Nopeita junayhteyksiä on oltava saatavilla kilpailukykyiseen hintaan, jotta ihmisiä saadaan ohjattua raiteille. Ruuhkamaksujärjestelmiä otetaan käyttöön. Kevyen liikenteen väyliä parannetaan kaikkialla liikenneturvallisuussyistä sekä hyötyliikunnan edistämiseksi. Runsaasti kasvava kauttakulku Suomen läpi Venäjälle kuormittaa raskaasti Suomen tieverkkoa. Tähän tulisi rakentaa järjestelmä, jolla ulkomaalaiset kauttakulkijat saadaan osallistumaan teiden kunnossapidon kustannuksiin.

Suomalaisen kauppalaivaston olemassaolo on syytä turvata kilpailukykyisellä verotuksella. Liikenneratkaisut, jotka helpottavat yhteistyötä Venäjän suuntaan, ovat välttämättömiä. Liikenneratkaisuja on kehitettävä siten, että öljyriippuvuuden ja öljyn hinnanvaihtelun vaikutus ovat aiempaa pienempiä epävakaustekijöitä elinkeinoelämän kannalta.

Tieto- ja viestintäteknologian käyttö voi toimia ratkaisuna erittäin moneen asiaan. Kehittyneen teknologian ansiosta etätyön mahdollisuus koskee suurta osaa suomalaisesta työvoimasta. Etätyöllä on myös liikenne- ja ympäristöpoliittista vaikutusta. Teknologia mahdollistaa, että valtakunnallista huippuopetusta voidaan jakaa mistä tahansa käsin tukemaan opetusta koko maassa. Koulutusten alueellista saatavuutta voidaan samalla tukea. Internet on tiedonhankinnan väline, jolla ei ole rajoja. Tutkijayhteisöjä ja erilaista verkottumista ei hyödynnetä vielä tarpeeksi. Tutkijoiden satunnaisen tapaamisen sijaan sähköisen kommunikoinnin hyödyntämiseen on kiinnitettävä huomiota. Samoin suomalaisen koulutuksen kansainvälistämisessä voidaan hyödyntää paitsi tilauskoulutusta, myös virtuaalisen koulutuksen vientiä.

Suomalaista tekijänoikeusjärjestelmää pitää kehittää. Hyvitysmaksujärjestelmästä on aihetta luopua kaikilta osin jo pelkästään sen vuoksi, että esimerkiksi netistä ostetuissa musiikkikappaleissa ostetaan samalla oikeus kopioida kyseistä kappaletta. Useimpia tallennusalustoja käytetään myös muuhun kuin tekijänoikeuksien alaisen materiaalin kopiointiin. Monessa tapauksessa tallennusalustoja käytetään jo maksetun kopiointioikeuden hyödyntämiseen. Tekijänoikeusasiat tarvitsevat tasapuolista käsittelyä, jossa kuunnellaan sekä tekijänoikeusjärjestöjä ja elinkeinoelämää että kuluttajaa.

Julkisen vallan tietoyhteiskuntavisioissa on liian usein mukana ajatus siitä, että kun julkisilla toimijoilla on pääsy kaikkeen ihmistä koskevaan tietoon, ihmiseen voidaan ottaa helpommin yhteyttä ja tarjota vaikka sähköisten muuttotietojen perusteella päivähoitopaikkaa ja niin edelleen. Tämänkaltaisia visioita tehtäessä on varottava suuntaamasta kehitystä kohti valvontayhteiskuntaa. Myöskään terrorismiuhkaa verukkeena käyttäen ei ole syytä alkaa valvoa kaikkia kansalaisia. 

5. Ympäristö- ja energiapolitiikka

- Keskustanuorten luontosuhteen perustana on ymmärrys siitä, että ihminen voi hyvin, jos luonto voi hyvin.
- Sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjä hillitsemällä saadaan aikaan huomattava ympäristövaikutus
- Fossiilisten polttoaineiden käyttöä tulee vähentää. Tällöin myös kuljetuksiin liittyvät riskit ja päästöt vähenevät.
- Hiilidioksidin talteenottoa on hyödynnettävä laaja-alaisesti
- Biomassaenergian, sähkön pientuotannon, aurinkovoiman pienkäytön sekä tuulivoiman volyymia kasvatettava
- Energiaratkaisujen pitää poistaa riippuvuus sähkön tuonnista.
- Otetaan käyttöön päästöihin perustuvat auton käyttömaksut, tietulleja ja muita vähän kuluttavien autojen hankintaa ja joukkoliikenteen käyttöön rohkaisevia keinoja
- Joukkoliikennemahdollisuudet otettava huomioon kaavoitettaessa asuntoja ja kauppapaikkoja
- Ympäristökysymykset ovat globaaleja, ja niiden on oltava esillä myös kehitysyhteistyössä ja muussa kansainvälisessä toiminnassa

Ympäristö ja energiakysymykset ovat kansainvälisiä. Hiilidioksidipäästöjen rajoittamisen merkitys jää rajalliseksi, jos kaikki maat eivät taistele päästöjä vastaan. Maailmantalouden kasvu voi johtaa myös energiakriiseihin ja suurempaan kilpailuun energiasta, jos energiaa säästäviin toimenpiteisiin ja uusiutuvien ja päästöttömien energialähteiden käyttöön ei ryhdytä. Energiakysymykset ovat myös turvallisuuspoliittisia kysymyksiä, kasvu saattaa johtaa yhtäaikaisiin hinta-, saatavuus- ja poliittistaustaisiin energiatalouden häiriöihin.

Suomen on omalta osaltaan tähdättävä myös kansainvälisen yhteistyön kehittämiseen. Teknologia ja sen kehittäminen on otettava avuksi ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Suomalaisen ympäristöteknologiakehityksen tukeminen lisää vientimahdollisuuksia.  Kansainvälinen sopiminen ympäristöperusteisesta ohjauksesta olisi paikallaan tuomaan tuotteiden hintaan myös kuljetusten ympäristövaikutukset. Tonnimäärissä ylivoimaisesti suuremmin osuuden tuonnin kuljetuksista muodostavat polttoaineet, kivihiili ja raakaöljy. Näiden kulutuksen vähentäminen vaikuttaa siis myös kuljetusten vähentymisen kautta merkittävästi ympäristöön ja vähentää riskejä onnettomuuksista aiheutuviin tuhoihin.

Globaalin ilmastonmuutoksen torjumisen ja energian saannin varmistamisen suomalaiset keinot ovat bioenergiasatsaukset, hiilidioksidin talteenotto, tuuli- ja aurinkovoima sekä maalämpö. Hiilidioksidin talteenottoa tulee alkaa soveltaa kivihiilen, maakaasun, turpeen sekä osaan bioperäisen materiaalin polttamisesta. Suomen tuulivoimapotentiaali on ainakin Saksan tasolla, joten sitä voidaan hyödyntää merkittävästi enemmän. Tuulivoiman kustannustehokkuus nousee ja teknologian vienti kasvaa, mitä enemmän tuulivoimaloita rakennetaan. Ympäristöystävällistä ja energiatehokasta asumista on tuettava. Sähkön verotusta voidaan kiristää, kun samalla verovähennyksin kompensoidaan sijoituksia aurinkopaneeleihin ja lämpöpumppuihin. Bioperäisen dieselin käytön pitää lähestyä sataa prosenttia vuonna 2020. Sitä ennen on muutenkin poistettava käyttövoimavero dieselkäyttöisiltä ajoneuvoilta jo puhtaasti niiden paremman hyötysuhteen vuoksi. Erilaisten bioperäisten polttoaineiden todellinen ympäristöystävällisyys on kuitenkin tarkkaan tutkittava ennen laajempaa käyttöönottoa.

Vuoden 2006 kotimaiseen sähköntuotantoon verrattuna viides ydinvoimala tuo lisäystä noin 16 prosenttia, karkeasti ottaen viime vuosien sähkön tuonnin verran. Kulutuksen voi olettaa kasvavan, mutta em. verotuksellisin keinoin voidaan ohjata energia säästäväiseen käyttöön. Sähköntuonnin ei pidä olla ratkaisu, joten sitä korvaavan viidennen ydinvoimalan lisäksi nykyiseen sähköntuotantoon saatetaan tarvita muuta lisäystä, josta osa kompensoituu em. yksityisillä ratkaisuilla ja osa tuulivoimalisäyksellä. Bioenergiaratkaisujen ja -osaamisen kautta lisätään myös kotimaista työllisyyttä. Sähkön ja lämmön tuotannossa pyritään siihen, että uusiutuvien polttoaineiden osuus on kaksi ja puolikertainen nykyiseen nähden, kivihiilen käyttöä vähennetään jonkin verran ja öljyn käyttöä huomattavasti nykyiseen nähden. Huomattavat satsaukset hiilen talteenottoon, biomassaenergiaan, biopolttoaineisiin, aurinko- ja tuulivoimaan sekä lämpöpumppuihin pitävät päästöoikeusmaksut matalalla. Hajautettua ympäristöystävällistä energian pientuotantoa helpotetaan, jolla edesautetaan myös maaseutupoliittisia tavoitteita.

Bioperäisiä polttoaineita parempi ratkaisu on kuitenkin joukkoliikenne siellä missä sen kehittäminen on tarkoituksenmukaista. Erityisesti kaupunkiseutujen lisääntynyt työmatkaliikenne kaupunkiseutujen laitamilta kertoo siitä, etteivät joukkoliikenteen mahdollisuudet ole riittäviä. Raideliikenneratkaisuja on lisättävä kaupunkiseuduilla ja kiinnitettävä huomiota siihen, että esimerkiksi kauppakeskuksia ei rakenneta mielekkään julkisen liikenteen ulottumattomiin. Raideliikenteen asemaa kuljetuksissa ja henkilöliikenteessä maan kaikissa osissa pitää vahvistaa ympäristösyistä.

Auton hankintaan ja käyttöön kohdistuvan verotuksen ja muiden maksujen pitää suosia ratkaisuja, joissa päästöt ovat mahdollisimman pienet. Käyttömaksuja kohdennetaan myös korkeita päästöjä aiheuttaviin ja runsaasti kuluttaviin ajoneuvoihin. Lisäksi on aloitettava tietullien ja ruuhkamaksujen käyttöönotto. Suomi on lähes ainoa EU-maa, joka ei peri lainkaan liikenteen käyttömaksuja. Päämääränä on ohjata ihmisiä käyttämään joukkoliikennettä siellä, missä se on mahdollista.
 
Kotimaista maataloutta pitää kehittää yhä ympäristöystävällisempään suuntaan samalla kun Itämereen kulkeutuvien päästöjen vähentämiseksi on tehtävä yhteistyötä myös muiden Itämerta ympäröivien maiden kanssa sekä keskusteltava päästökauppajärjestelmän mahdollisuuksista. Maatalouden merkitys kasvaa energiantuotannossa, ja keskeisinä tekijöinä ovat myös huoltovarmuus sekä ympäristöystävällisyys. Maatalouden biojätteiden hyödyntämistä energiantuotannossa pitää suosia tukemalla alan kehitystyötä ja muuttamalla lainsäädäntöä.  Ruuan tuottamisen vuoksi ei saa aiheutua ekologisia katastrofeja missään päin maailmaa. Suomalaisessa kehitysyhteistyössäkin on syytä kiinnittää huomiota siihen, mikä todella mahdollistaa kunkin valtion vaurastumisen ja ympäristön hyvinvoinnin. Ratkaisu on demokratisoituminen hyvään hallintoon, koulutukseen ja elinkeinopolitiikkaan yhdistettyinä. Huonosti hoidettu ympäristöpolitiikka johtaa globaaleihin ja paikallisiin kriiseihin, joilla on laajamittainen vaikutus ihmisten elämänolosuhteisiin ja mahdollisuuksiin. Ympäristökasvatuksen merkitystä on myös syytä korostaa luontoystävällisiin ratkaisuihin kannustamiseksi.

Kaavoituksessa kiinnitetään entistä enemmän huomiota siihen, miten asuntoalueiden ja liikepaikkojen kaavoituksella voidaan vähentää yksityisautoilua samalla huolehtien siitä, että kansalaiset voivat valita itselleen sopivan asumismuodon. Ympäristöystävällisten lämmitysmuotojen valitsemista tulee tukea taloudellisesti.

6. Eurooppa-, ulko- ja turvallisuuspolitiikka

- Euroopan unionin on oltava voimakas tekijä maailman vakaan kasvun ja ympäristöteemojen edesauttamisessa ja yhteensovittamisessa
- Euroopan unionin vältettävä protektionismia
- Kehitysyhteistyössä otettava huomioon vakaiden demokraattisten olojen tärkeys kehitykselle
- Euroopan unionin on keskityttävä sääntelemään suuria kokonaisuuksia. Myös suurien kokonaisuuksien sääntelyssä on otettava paikalliset olosuhteet huomioon. Tavoitteena on vähemmän ja parempaa sääntelyä.
- Maailmantalouden, globaalien ongelmien ja valtioiden toiminnan yhteenkietoutuminen tekee myös turvallisuusongelmista kokonaisvaltaisempia
- Keskustanuoret ei kannata liittymistä nykyisen kaltaiseen sotilasliitto Natoon.

Euroopan unioni on varsin nopeasti rakentanut toimivat taloudellisen, poliittisen ja kulttuurisen yhteistyön muodot, Yhteistyössä on tehostamisen varaa ja siksi on tärkeää, että unioni tulevaisuudessa keskittyy omiin vahvuuksiinsa ja pyrkii selkeyttämään hallintoa. Vahva ja toimintakykyinen unioni on suurena maailmankaupan osapuolena iso tekijä maailmanpolitiikassa, oli sitten kysymys ympäristökysymyksistä, kehitysyhteistyöstä tai demokratian edistämisestä. Euroopan unioni voi parhaimmillaan olla Suomelle väline vaikuttaa maailmanpolitiikkaan.

Väestön ikääntyminen on kaikille Euroopan unionin maille ajankohtainen ja vaikea haaste. Työperäisellä maahanmuutolla on mahdollista ratkaista osa ikääntymisen ongelmista, mutta samalla on toteutettava muita toimenpiteitä, joiden avulla tulevaa huoltosuhdetta parannetaan. Työperäisen maahanmuuton lisääntyessä tarvitaan myös ratkaisuja, joiden avulla maahanmuuttajat voivat sopeutua uuteen yhteiskuntaan. Keskustanuorten mielestä on erityisen tärkeää, etteivät maahanmuuttajayhteisöt jää vastaanottavan yhteiskunnan ulkopuolelle vaan heidät kyetään ottamaan täysivaltaisina jäseninä mukaan yhteiskunnan kehittämiseen. Tarvitaan niin unionin yleistä maahanmuuttopolitiikkaa kuin kansallisen tason maahanmuuttajien kotouttamista sekä valtaväestön keskuudessa monikulttuurisuuskasvatusta.

Euroopan unionin pitää keskittyä suurten kokonaisuuksien hoitamiseen, ei alkaa soveltaa Euroopan-laajuista sääntelyä sellaisissa asioissa, joiden kansalliset erot eivät vaikuta Euroopan-laajuisesti. Myös unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvissa asioissa pitäisi nimenomaan käytännön tasolla ottaa paikalliset olosuhteet huomioon. Tavoitteena pitää olla nykyistä vähäisempi, mutta laadullisesti parempi sääntely.

Unionin ulkopuolisten maiden teollisuustuotteiden on päästävä ilman perusteettomia esteitä markkinoille. Kehittyneiden maiden tulee huolehtia kilpailukyvystään muilla keinoin kuin tullirajoituksin, esimerkiksi kehittämällä tuotantorakennettaan korkeaa palkkatasoa vastaavaan suuntaan. Perusteltuja esteitä voivat kuitenkin muodostaa esimerkiksi ympäristökysymykset sekä turvallisuus- ja terveyskysymykset. EU:n on taisteltava yritystoimintaa haittaavaa byrokratiaa vastaan ja, kiinnitettävä huomiota jäsenmaiden tutkimukseen ja tuotekehitykseen yhdessä jäsenmaiden kanssa. Unionilla on myös edellytykset edesauttaa kansallisten sääntelyjen yhteensovittamista korvaamatta niitä raskaammalla sääntelyllä ja kilpailua esimerkiksi energia- ja rahoitussektoreilla. Euroopan unionin rooli nousee suureksi erityisesti tuotteiden vapaan liikkuvuuden edistäjänä.

Keskustanuorten mielestä Euroopan unionin mahdollisuudet vaikuttaa globaaliin kehitykseen ovat suuret myös ympäristökysymyksissä. Globaalien ympäristöongelmien vuoksi ympäristöä suojelevia askelia pitää ottaa kaikkialla maailmassa ja asia on huomioitava aiempaa paremmin myös kehitysyhteistyössä. Esimerkiksi ilmastonmuutos, kilpailu energiasta ja esimerkiksi vedestä, väestönkasvu sekä ympäristökatastrofien aiheuttamat muuttoliikkeet voivat aiheuttaa kansainvälisiä konflikteja. Tästä syystä tarvitaan uutta otetta kansainvälisen yhteistyöhön.

Voimakkaat investoinnit vähemmän kehittyneisiin maihin eivät sinänsä ole haitallisia, kun ne kohdennetaan oikein ja samalla huolehditaan kestävän kehityksen periaatteista. Taloudellinen menestys auttaa kunkin maan kykyä huolehtia omista kansalaisistaan. Taloudellinen menestys on välttämätöntä, kun keskeisenä tavoitteena on köyhyyden poistaminen. Maiden vaurastuessa niillä on myös edellytykset varjella muuta maailmaa väestöön kohdistuvilta katastrofeilta. Kunkin maan kyky huolehtia talouskasvun edellytyksistä ja ottaa väestön hyvinvointi tavoitteeksi ovat seurausta demokraattisesta ja läpinäkyvästä hallinnosta sekä suunnitelmallisuudesta. Väestöstä piittaamaton hallinto ei Keskustanuorten mielestä enteile hyvää tulevaisuutta.  Kehitysyhteistyössä onkin kiinnitettävä aikaisempaa enemmän huomioita kehittyvien maiden demokratisoitumiseen. Kehitysmaiden integroituminen kansainväliseen kauppaan tulee olla keskeisenä tavoitteena kehityspolitiikassa. Integroitumisen edellytyksenä on kehitysmaiden tuotannollisen toiminnan vahvistaminen ja niiden erityistarpeiden huomioiminen maailmankaupan pelisäännöissä. Keskustanuoret kannattavat kehitysyhteistyön määrärahojen nostamiseen 0,7 %:iin bruttokansantulosta.

Maailmassa 800 miljoonaa ihmistä ei saa riittävästi syödäkseen ja aliravitsemuk¬seen kuolee 25 000 ihmistä päivittäin. Keskustanuoret korostavat, että ruokaa tai vettä ei voi luokitella tavanomai¬siksi tavaroiksi vaan ne ovat ihmisen elämän kannalta välttämät¬tömiä. Kaikkien maiden on voitava huolehtia ruuantuotannostaan. Ruuan tuotannon tehottomuus vaikuttaa väkirikkaiden kehitysmaiden tulevaisuuteen huomattavasti. Ruuan saatavuuteen on mahdollista vaikuttaa kehittämällä viljelytekniikoita ja valitsemalla satorikkaita kasveja viljeltäväksi. Keskustanuorten mielestä erityisesti kehitysmaiden oman ruokaturvan kehittämiseen on panostettava. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kehitysmaiden tulee saada kansallisesti toteuttaa aktiivista maatalou¬den tukipolitiikkaa. Myös naisten olojen parantaminen, maan omistuksen turvaaminen sekä tutkimuksen ja neuvonnan tukeminen on kehitysmaiden maaseu¬dun kannalta erityisen tärkeää.  Keskustanuoret muistuttavat, että luonnon ja ihmisen yhteiselo on aina pe-rustunut maankäyttöön ja sen hyödyntämiseen lähellä ihmisen elinympäristöä. maailmassa maataloustuotannon tulisi perustua kestävän kehityksen periaatteisiin.

Turvallisuuden lisäämiseksi on aina pyrittävä etsimään ja ratkaisemaan ongelmien syyt. Taloudellisen epäoikeudenmukaisuuden, kulttuuristen, historiallisten ja uskonnollisten ristiriitojen lieventäminen ei onnistu asevoimin. Myös tällaisten turvallisuusnäkökohtien ratkaisuissa Euroopan unioni on mahdollisuus. Kansainvälinen yhteistyö ja osallistuminen kriisinhallintaan korostuvat turvallisuuspolitiikassa. Kotimaisiin voimiin perustuvaa uskottavaa maanpuolustuskykyä on kuitenkin ylläpidettävä. Suomen puolustuksen pitää perustua tulevaisuudessakin yleiseen asevelvollisuuteen. Uskottavan puolustuksen ylläpitämiseksi puolustusmäärärahoja on lisättävä ja puolustusvoimien modernisoinnista
on sekä puolustusteollisuuden kehityksestä on huolehdittava. Mahdolliset liittoutumisratkaisut on tehtävä laajan yhteisymmärryksen pohjalta. Keskustanuoret eivät kannata liittymistä nykyisen kaltaiseen sotilasliitto Natoon. Suomen tulee olla mukana EU:n puolustusyhteistyössä.

Euroopan unionin lisäksi Suomen on tehtävä tiivistä yhteistyötä Venäjän kanssa. Taloudellisen kanssakäymisen kehittämiseen on panostettava ja hyödynnettävä täysimääräisesti Venäjän-kaupan ja venäläisten Suomeen kohdistuvan matkailun mahdollisuudet. Venäjän kehitystä on seurattava Suomessa avoimin mielin ja tuettava maan demokratiakehitystä.

7. Maaseutupolitiikka

- Maaseutupolitiikan tavoitteena on vireä ja vihreä maaseutu, jossa elämän edellytykset ovat kunnossa
- Maaseutupolitiikan tulee olla kokonaisvaltaista ja maaseudun moninaisuuden huomioivaa
- Maa- ja metsätalous on tärkeä osa maaseudun elinkeinopoliittista kokonaisuutta
- Maaseutu on hyvä paikka yrittää ja se tuottaa uusia mahdollisuuksia esimerkiksi matkailulle ja elämyspalveluille
- Euroopan unionin maaseutu ja maatalouspolitiikan on tulevaisuudessa oltava pitkäjänteisempää ja sääntelyn selkeämpää

Keskustanuorten maaseutupolitiikan tavoitteena on elinvoimainen, vireä ja vihreä  maaseutu. Aktiivisen maaseutupolitiikan avulla on mahdollisuus pitää maaseutu asuttuna ja kohentaa hyvinvoinnin edellytyksiä maaseudulla. Maaseutupolitiikan toteuttamiseen on helppo liittää Keskustanuorten arvot: sivistys, tasa-arvo, luonnon kunnioittaminen ja yhteisöllisyys.
Keskustanuoret eivät mittaa maaseudun arvoa rahassa vaan meille maaseutu on itsessään arvokas ja vaalimisen arvoinen. Nuorkeskustalaiset arvot korostavat luonnon ja ihmisen yhteyttä. Luonto on ihmisen liittolainen. On muistettava, että Suomen vauraus on peräisin uudistuvista luonnonvaroista, joiden hoidon ja hyödyntämisen periaatteena on oltava niiden ylläpitäminen sukupolvesta toiseen. Myös maaseutupolitiikan on perustuttava kestävälle ajattelulle.

Suomalainen maaseutu on moninainen. Samat toimenpiteet eivät välttämättä toimi kaikkialla Suomessa ja erilaiset maaseutualueet tarvitsevatkin usein omia räätälöityjä toimenpiteitä elinvoimaisena pysyäkseen. Maassamme on käytössä maaseudun kolmijako kaupunkienläheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun. Keskustanuorten mielestä päätöksenteossa tulisi yhä voimakkaammin tunnistaa ja tunnustaa näiden alueiden erilaisuus. Keskustanuoret uskovat, että mitä paremmin päätöksentekijät tuntevat eri maaseutualueiden ongelmat, sitä paremmin voidaan ottaa huomioon myös poliittisten päätösten vaikutukset maaseutuun. Maaseutupolitiikan on oltava kokonaisvaltaista ja sitä on toteuttava laaja-alaisesti eri politiikan sektoreilla niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti.

Maaseutualueet ja kaupungit eivät ole kilpailijoita. Ne ovat toki erilaisia ja siksi myös kaupunkipolitiikka ja maaseutupolitiikka eroavat suuressa määrin toisistaan. Suomi on Euroopan unionin maaseutuvaltaisin maa ja siksi maaseutupolitiikalla on meille suuri merkitys. Kaupunkialueiden ja maaseudun välinen vuorovaikutus on Suomen menestymisen edellytys. Toteutuessaan alueellinen tasa-arvo tarkoittaa sitä, että jokaisella suomalaisella on mahdollisuus asua siellä, missä hän toivoo niin, että elämän perusedellytykset ovat kunnossa.

Osaavasta ja pätevästä työvoimasta on ja tulee olemaan pulaa erityisesti pienissä kunnissa, jotka eivät sijaitse lähellä kaupunkikeskuksia. Ydin- ja harvaanasutulla maaseudulla ikärakenne tuottaa suuria ongelmia palveluiden järjestämisessä ja elinkeinotoiminnan jatkuvuuden turvaamisessa. Maaltamuuttajat ovat keskimäärin paremmin koulutettuja kuin sinne jäävät. Osaaminen keskittyy Suomessa tietyille alueille, mikä vaikuttaa voimakkaasti myös elinkeinorakenteeseen. Valtakunnallisten koulutuspoliittisten ratkaisujen tulee tukea elinkeinorakenteen monipuolisuutta myös maaseudulla ja pienissä kunnissa.

Maaseudun työllisyyden kasvun perustana on yrittäjyys. Suomen yrityksistä 40 % sijaitsee maaseudulla. Palveluala on maaseudulla suurin yksittäinen ja edelleen kasvava toimiala. Useille maaseudun kehittyville palveluelinkeinoille tyypillistä on niiden toimintaedellytysten riippuvuus yrittäjän monipuolisista taidoista ja tiedoista, jolloin sekä koulutuksella ja verkostoitumisella on suuri merkitys. Alueiden osaamista ja yrittäjyyttä vahvistamalla saadaan työpaikkoja myös sinne, missä ihmiset asumisväljyyden ja elinympäristön laadun vuoksi haluavat asua. Nopeiden tietoliikenneyhteyksien saatavuus on koko maassa turvattava myös osana maaseudun elävöittämistä. Keskustanuoret korostavat, että myös maaseudulla tarvitaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa tukevaa koulutusta sekä tämän alan asiantuntemusta. Kattava ammattikorkeakoulu- ja yliopistoverkosto tarjoavat vahvaa osaamista myös pienten kuntien ja maaseudun tarpeisiin. 

Yritysten sekä maatilojen elinvoimaisuuden, vapaa-ajan asumisen, matkailumahdollisuuksien ja etätyön lisääntymisen myötä maaseudun palvelut voidaan turvata ja siten mahdollistaa yhä uusien toimijoiden siirtyminen maaseudulle. Lähipalveluiden turvaaminen maaseudulla on kuitenkin haasteellista ja siksi maaseudulla tarvitaan uusia innovatiivisia tapoja tuottaa palveluita. Maaseudun kunnille yhteistyö ja toimintojen järkeistäminen palveluntuotannossa on toimintojen turvaamisen kannalta välttämätöntä.

Suomalaisten ja ulkomaalaisten lisääntynyt osa-aika-asuminen maaseudulla luo kysyntää moninaisille maaseutuyrittäjien palveluille. Jokamiehen oikeudet on säilytettävä ja tarjottava mahdollisuuksia luontoharrastuksiin, vaeltamiseen, metsästykseen ja kalastukseen. Luontomatkailumahdollisuuksien markkinointiin on panostettava ja markkinointia on suunnattava enenevässä määrin myös ulkomaille.

Maa- ja metsätaloudella on suuri merkitys maaseudun elinkeinopoliittiselle kokonaisuudelle. Erityistä merkitystä maa- ja metsätaloudella on ydin- ja harvaanasutulla maaseudulla. Vaikka maaseudun elinvoimaisuus ei enää ole pelkästään maa- ja metsätalouden varassa on sen toimintaedellytykset turvattava jo pelkästään elintarviketurvallisuuden ja maaseutumaiseman takia. Elintarvikeketjun eri osapuolien joustava ja tasa-arvoinen yhteistyö, eri alojen ammattilaisten tietotaidon innovatiivinen yhdistäminen ja maatalouden kannattavuuden takaavat tuet muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden, jonka avulla elintarvikeketjumme pystyy kilpailemaan laadulla. Ruoan laatuketjun varmistuttua kuluttaja voi saada selville, millaisissa oloissa ja miten hänen ruokansa on tuotettu. Ruuan lähituotantoon, kontrollointiin ja alkuperän tunnettavuuteen on edelleenkin panostettava kuluttajan parhaaksi. Myös maatalouden ympäristövaikutuksiin on tulevaisuudessa kiinnitettävä yhä enemmän huomiota. Näihin, kuten muihinkin maaseudun asioihin, on järjestettävä riittävästi hyvätasoista koulutusta jokaisella koulutusasteella. Korkeatasoinen tutkimus ja siihen perustuva neuvonta ovat edellytyksiä suomalaisen elintarvikesektorin pärjäämiselle jatkossakin.

Biomassan ja energian pientuotannon kautta maaseudulle syntyy uusia mahdollisuuksia, kun samalla myös ruoan hinnan nousun on ennakoitu jatkuvan maailmanlaajuisesti. Maatalouteen voidaan yhdistää elintarvikkeiden jatkojalostusta ihmisten etsiessä erikoistuotteita. Myös suomalaisen ruuan vientimahdollisuuksiin on panostettava.

Euroopan unionissa harjoitetaan unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa ja maaseutupolitiikkaa. Maanviljelijöiden toimintaympäristö on muuttunut haasteellisemmaksi unionin tiheän tukiviidakon myötä ja poukkoileva maatalouspolitiikka on vaikeuttanut suomalaisten maanviljelijöiden ammatinharjoittamista. Keskustanuorten mielestä EU:n lainsäädännön tulee olla selkeää, pitkäjänteistä ja nykyistä kevyempää. Suomen on aktiivisesti toimittava unionissa, jotta viljelijöille voidaan luoda ennakoitava toimintaympäristö, missä investoinnit eivät ole riski vaan mahdollisuus. Keskustanuorten mielestä jokaisella maalla on oikeus tuottaa oma ruokansa, siksi Suomella tulee jatkossakin olla mahdollisuus kansallisesti tukea omaa maatalouttaan. Maa- ja metsätaloutta on tarkasteltava osana laajempaa elinkeinopoliittista kokonaisuutta, sillä maatalouden alasajolla olisi suuri merkitys myös talouteen ja muihin siitä riippuviin sektoreihin.

Euroopan unionin maaseutu- ja aluepolitiikka on tuonut maaseudulle myös monia mahdollisuuksia ja resursseja toteuttaa erilaisia hankkeita ja ohjelmia. Paikallinen toimintaryhmätyö on kannatettavaa ja hankkeiden kautta voidaan usein lisätä maaseudun ja sen kylien yhteisöllisyyttä sekä elinvoimaa. Tulevasta rakennerahastokaudesta neuvoteltaessa on huolehdittava myös maaseudun kehittämiseen suunnattujen varojen riittävyydestä.

Metsätaloudessa pitää turvata riittävä metsän kasvu, jotta tulevaisuudessa pystymme turvaamaan laadukkaan puun saannin teollisuuslaitoksillemme. Myös metsätalouteen liittyvä verotus pitää säilyttää ennallaan. Hajautuneen omistuksen vuoksi ja perhemetsätalouden ylläpitämiseksi on neuvontapalveluista huolehdittava, metsäkeskuksen ja metsänhoitoyhdistysten roolia on korostettava. Varsinkin metsänhoitoyhdistysten resursseja tulee siirtää enemmän neuvonnan kuin puukaupan puolelle. Keskustanuorten mielestä metsätalouden ja metsänhoidon kiinnostavuutta tulee lisätä ihmisten ja varsinkin nuorten keskuudessa. Metsätalouden piirissä, varsinkin puunhankinnassa on tällä hetkellä pulaa ammattitaitoisista työntekijöistä, korkeakoulutettuja henkilöitä sitä vastoin valmistuu kaksinkertaisesti kysyntään verrattuna.
 
Puulla on merkitystä jalostettuna vientituotteena tai vientiosaamisena, erityisesti puurakentamisen osalta. Pienen Suomen mahdollisuudet kilpailla maailmanmarkkinoilla perustuvat usein erikoistumiseen. Niin metsäsektorin kuin koko maaseudun kannalta on tärkeää pitää maaseudun pientiestö ja tieverkko hyvässä kunnossa.