"Demokratia toimii Suomessa hyvin ja se takaa kansalaisille riittävät vaikuttamisen mahdollisuudet." Tämän väitteen kanssa on samaa mieltä noin 80 prosenttia nuorista vuoden 2007 nuorisobarometrin mukaan. Kolikon kääntöpuoli on, että saman tutkimuksen mukaan noin 5 prosenttia nuorista on tämän väitteen kanssa täysin eri mieltä. Viime aikojen traagisiin tapahtumiin liitettiin vahvasti täydellinen halveksunta demokratiaa kohtaan. Tarinan ja ihmisen taustoja enempää tuntematta uskon kuitenkin, että kyse oli enemminkin psykologisista kuin sosiologisista tai valtiotieteellisistä ongelmista. Kuitenkin jokainen prosentti demokratian epäuskon suuntaan on liikaa ja yhteiskunnan on tehtävä kaikkensa sen eteen, että jokainen voi aidosti luottaa omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.
Helsingin yliopiston dogmatiikan dosentti Jyri Komulainen kirjoitti 12.11.2007 Helsingin Sanomissa siitä, kuinka tärkeää on, että nuorilla on mahdollisuus testata arvojaan, näkemyksiään ja koko maailmankuvaansa muiden samassa yhteiskunnassa elävien ihmisten kanssa. Komulainen esittää, että nuorilla pitää olla mahdollisuus tähän kriittiseen itsensä ja ajatustensa tarkasteluun esimeriksi uskonnon tai yhteiskuntaopin tunnilla. Tarvitaan ennakkoluulotonta keskustelua filosofioista, uskonnoista ja aatteista.
Tutkija Sakari Suutarinen (2006) osoittaa artikkelissaan "Suomi kansalaiskasvatuksen autiomaana", kuinka vuonna 1973 salaisessa kokouksessa lähinnä elinkeinoelämän vaikuttajien toimesta perustettu Vapaan koulutuksen tukisäätiö asetti tavoitteekseen murtaa silloisen nuorison valtaannousun. Järjestön aktiivisen tiedusteluverkoston avulla opetushallinnon sisällä se onnistui Suutarisen mukaan teknistämään mm. yhteiskuntaopin opetuksen ja poistamaan sieltä arvoihin, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja puolueiden toimintaan liittyvän opetuksen. Voidaankin sanoa, että tuon jälkeen politiikka ei koskaan enää palannut kouluihin.
Vain hieman alle puolet nuorista kokee voivansa vaikuttaa asuinalueensa tulevaisuutta koskeviin päätöksiin. Myös nuorten äänestysprosentti on ollut viime vuosina 10?15 prosenttiyksikköä alempi kuin yleinen äänestysprosentti. On lienee turha toistella tätä "jargoniaa" ja järjestää vaalien alla "hauska pipo"-tyylisiä kampanjoita nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen edistämiseksi.
Olisimmeko nyt jo valmiita pitämään puolueiden ja poliittisten nuorisojärjestöjen toimintaa yhteiskunnan demokraattisen jatkuvuuden kannalta elintärkeänä ja avaamaan yhteiskuntamme ovet, koulut mukaan luettuna, nuorten aidolle, puolueiden kautta kanavoituvalle poliittiselle vaikuttamistoiminnalle.
Kiril Häyrinen
Liittosihteeri
Keskustanuoret