Tämä ei ole tarina, vaan tämä on totta. Tämä ei ole iloinen asia, vaan tietyllä tavalla hieman surullinen juttu. Vaikeistakin asioista pitää kuitenkin kirjoittaa. Eteläamerikkalaista sorrettujen pedagogiikan kehittäjää Paulo Freireä mukaillen: yhteiskunnan sortavat rakenteet on osoitettava, jotta niitä voidaan muuttaa. Minä en käytä valokuvia niiden osoittamiseen, niin kuin Freire, vaan vain tekstiä - suoria valokuvan omaisia lainauksia. Toivottavasti sillä olisi vähänkin yhtä tehokas vaikutus.
Reilu sata vuotta sitten yhteiskuntamme oli erilainen kuin nyt. Silloin ajateltiin, että valta kuuluu vain tietylle kansanosalle. Sata vuotta sitten ajateltiin, että naisten ei pidä saada äänestää, koska he eivät pysty ottamaan kantaa isoihin yhteiskunnallisiin asioihin. Nyt, vuonna 2007, samoja perusteita käytetään, kun halutaan estää 16-17-vuotiaiden nuorten äänestäminen.
Sorron kohteena oleminen ja sortajista puhuminen on pitkään ollut vasemmiston yksinoikeus. Näyttää kuitenkin siltä, kuten Freire kirjassaan ”Sorrettujen pedagogiikka” ennusti; jos sorretuilla ei ole selkeää näkemystä uudesta kaikille hyvästä yhteiskunnasta, he usein vapautuvat sorrosta ainoastaan muuttumalla itse sortajiksi. Onko näin tapahtunut – sen jätän sinun tulkittavaksi näiden valitsemieni ”valokuvien” pohjalta.
Valokuva 1
”Suomalaisten naisten varhaisesta äänioikeudesta on esitetty sellaisiakin näkemyksiä, että suomalaiset ovat aina olleet niin tasa-arvoisia, ettei miesten tullut mieleenkään evätä äänioikeutta naisilta. Tämä on osittain väärä käsitys.”
Lähde: Demarinaisten kotisivut 14.2.2007; http://www.naiset.sdp.fi/index.php?mid=5&a=show&id=281
Valokuva 2
”Naisten äänioikeuskysymyksen kehitystä koskevassa kirjallisuudessa on korostetusti tuotu esille työväenliikkeen merkitys. Mutta voimakasta vastustusta esiintyi aluksi myös työväestön taholla. Vallalla oli sellainen käsitys, että yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden vaatimus pitäisi toistaiseksi rajoittaa vain miehiin. Katsottiin, että naisten äänioikeudesta voi päinvastoin muodostua edistyksen jarru, koska naisten uskottiin olevan vanhoillisia sekä riippuvaisia kirkon mielipiteistä.”
Lähde: Palmunen Ritva, Aitan polulta yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Keskustalaisen naisliikkeen toimintaa 1906-1985. Iisalmi 1992. s. 44; Kilpi, Sylvi-Kyllikki: Suomen työläisnaisliikkeen historia. Pori 1953 s. 66.
Valokuva 3
”SDP:n Forssan puolueohjelmaan vuodelta 1903 kirjattiin tavoitteeksi yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, mutta sillä ei välttämättä tarkoitettu naisia.
- Väitetään, että vielä loppuvuodesta 1904 työväenliikkeen johtomiehet kannattivat nuorsuomalaisen K.J. Ståhlbergin ajatuksia. Hän oli sitä mieltä, että voitiin toteuttaa joko yleinen ja yhtäläinen äänioikeus miehille tai rajoitettu eli säätyjen mukainen äänioikeus naisille, mutta ei molempia yhtä aikaa.”
Lähde: Hämeen Sanomat 3.3.2006; http://www.hameensanomat.fi/Article.jsp?article=31245&main=54
Valokuva 4
"SDP:n puoluesihteerin mukaan äänestysikärajaa ei pidä laskea nykyisestä 18 ikävuodesta.
- Lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Nykyinen ikäraja on hyvä, Feldt - Ranta sanoo. Hänellä on kokemusta lähipiiristä.
- Perheeseeni kuuluu lapsia, jotka kohdakkoin saisivat äänestää, jos ikäraja olisi 16 vuotta. Joskus aamuisin he eivät kykene edes päättämään siitä, mitä laittaisivat päälleen, niin miten he voisivat ottaa kantaa isoihin yhteiskunnallisiin asioihin, Feldt - Ranta sanoo, ja päästää päälle muhevat naurut."
Lähde: Demari, 27.12.2005; http://www.demari.fi/Article.jsp?article=4291
Kiril Häyrinen
Liittosihteeri
Keskustanuoret