Suomessa on tällä hetkellä
noin satatuhatta 16-24 -vuotiasta nuorta, jotka eivät ole
koulussa, työelämässä tai armeijassa.
Tämä syrjäytyneiden nuorten määrä on
uhkaavassa kasvussa, koska joka vuosi noin 15% peruskoulun
päättävistä nuorista ei hakeudu
jatkokoulutukseen. Yhteiskunnan toiminnoista ulkokehälle
ajautuminen on nuorella iällä hyvin valitettavaa, koska
paluu työelämään tai koulunpenkille vaikeutuu
vuosi vuodelta. Pitkään jatkunut syrjäytyminen
poikii yleensä myös paljon muita ongelmia, kuten
esimerkiksi alkoholismia ja pahoja sosiaalisia ongelmia.
Nyky-yhteiskunnassa esimerkiksi nuorten koulutusmahdollisuudet ovat lähes rajattomat, mutta mahdollisuuksien hyödyntäminen vaatii osaamista. Itsenäiset ja vahvat yksilöt selviytyvät näistäkin haasteista helpolla, mutta heikommille nämä tilaisuudet eivät aukene. Heille täytyy turvata nykyistä paremmin mahdollisuus saada ohjausta ja tukea valinnoissaan. Pakkokeinojen käyttöön ja äärimmäiseen holhoukseen ei kuitenkaan pidä sortua.
Yläasteiässä nuoret alkavat ensimmäisen kerran aidosti itsenäistyä ja varautua suuriin elämänmuutoksiin. Tämän takia peruskoulun opetussuunnitelmaan pitäisi palauttaa kuusi vuotta sitten poistettu kansalaistaidon opetus. Tunneilla opetettaisiin yhteiskunnassa toimimisen perusasioita tapakäyttäytymisestä opintotukihakemuksen täyttämiseen saakka.
Ajanmukaisella kansalaiskasvatuksella voitaisiin huomattavasti vähentää syrjäytyvien määrää, sillä tieto lisäisi nuorten valmiutta toimia yhteiskunnassa ja ottaa itsestään vastuuta. Myös opinto-ohjauksen ja työvoimapalveluiden nykyistä tiiviimmällä yhteistyöllä väliinputoajanuorten yksilöllisessä ohjauksessa olisi parantamisen varaa. Kymppiluokan mahdollisuus täytyy taata kaikille. Samoin oppisopimusten käyttöä tulisi suosia nykyistä enemmän.
Näillä toimilla syrjäytyneiden ja pudokkaiden määrää saataisiin huomattavasti vähennettyä. Näin toimien saamme ohjattua nuoria aktiiviseen kansalaisuuteen ja samalla heitä myös mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Antti Vähäjylkkä
liittohallituksen jäsen