Suomi on ylpeä yliopistoverkostaan, ja syystäkin. Kun monissa muissa maissa korkeakoulutus on mahdollista vain suurella taloudellisella panostuksella, niin Suomessa kuka vain voi päästä akateemiseen oppilaitokseen. Myös yleistynyt lukiokoulutus on ollut yksi askel tällä tiellä, sillä peruskoulutuksen jälkeinen opiskelu ei ole enää juuri kiinni perheen sosioekonomisesta taustasta.
Yksityiseen rahoitukseen suhtaudutaan korkeakouluissa penseästi. Nyt kun valtio menokehyksessään lupaa yliopistoille lisää rahoitusta 250 % siitä, mitä ne saavat kerättyä yksityiseltä sektorilta, niin opposition mukaan korkeakouluja ollaan yksityistämässä. Olisiko siis jopa parempi että yksityinen rahoitus kiellettäisiin täysin?
On selvää, että yksityinen raha hakeutuu markkinavoittoisille aloille, kuten se on tehnyt tähänkin asti. Yrityselämä tukee jo nyt merkittävissä määrin korkeakoulujamme, ja on selvää että esimerkiksi humanistiset alat jäävät tämän rahan ulkopuolelle. On kuitenkin kumma pelko olemassa siitä, että rahan hakeutuminen kaupalliselle ja tekniselle alalle olisi jotenkin pois muilta aloilta. Yliopistojen ei ole pakko hankkia yksityistä pääomaa, sillä niiden toiminta turvataan ilmankin. On selvää, että hallituksen tekemä päätös tulee parantamaan ns. markkinavetoisten korkeakoulujen ja tiedekuntien asemaa, mutta tämä tapahtuu heikentämättä muiden alojen taloudellista tilannetta.
Yliopistot ovat olemassa meitä suomalaisia varten. Mikäli yritykset haluavat panostaa tieteelliseen tutkimukseen, niin miksei tämä panostus ja työ voisi tapahtua korkeakouluissa? Demareiden tavoite tehdä yliopistoista entistä yksinäisempiä saaria ei palvele yrityselämää, tiedettä, eikä myöskään opiskelijoita. Myös korkeakoulujen on oltava osa yhteiskuntaamme. Onkin kummallista, että viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana yliopistot ovat menettäneet kosketuksensa yhteiskuntaan, ja ennen kaikkea valtioon. Korkeakoulujen kehittäminen sekä niiden toimintaan ja rahoitukseen puuttuminen ovat aina riskejä vastaavalta opetusministeriltä. Yliopistoista on muodostunut valtio valtion sisälle. Tämä ei missään nimessä ole positiivinen asia.
Nyt olisi myös syytä miettiä miten koulutuspolitiikalla voitaisiin parantaa tulossa olevaa työvoimapulaa. Mikäli keskimääräisestä opiskeluajasta saataisiin esim. kaksi kuukautta pois, niin tällä olisi jo erittäin suuri merkitys kansantaloudellemme. Lukiokoulutus on jo onnistuttu tiivistämään maksimissaan neljään vuoteen, mutta luulen että erityisesti yliopisto-opiskelujen tiivistäminen olisi hyvinkin mahdollista. Yksi suuri ongelma on toki se, että täysipäiväinen opiskelu ilman opintolainaa on utopiaa varsinkin suurimmissa kaupungeissa, mutta onneksi syksyllä tuleva opintorahan korotus tuo pientä parannusta asiaan. Mietintään olisi myös syytä tuoda ajatus peruskoulun aloittamisesta jo 6-vuotiaana, esiopetushan on pohjustanut jo tätä hanketta. Tämä olisi yksi vaihtoehto eläkeiän nostamiselle.
Matias Hildén
Pirkanmaan keskustanuorten puheenjohtaja
matias.hilden
uta.fi
040-8282 637