Alkuvuoden rauhallisuus alkaa vaihtua pieneksi tohinaksi eduskunnan palatessa istuntotauolta. Lomaksi valtiopäivien paussia ei voi kutsua parhaalla tahdollakaan. Kansanedustajat ovat olleet liikenteessä tiuhaan jo muutaman viikon ajan. Poliittinen vuosi käynnistyy odottavissa tunnelmissa.
Ajankohtaiset puheenaiheet ovat selvät. SDP:n järjestökoneiston tila ja jäsenäänestys sekä toisaalta Stora Enso ja Kemijärvi.
Ensin mainitussa asiassa on selkeästi kysymys siitä, että SDP:n puoluejyrä huomaa ensimmäisten joukossa toimivansa vanhentuneilla toimintaperiaatteilla ja ruosteisilla rattailla. Ilmiötä seuraa usein uudistuminen ja ainakin joidenkin toimintatapojen muuttuminen. Tässä tilanteessa Keskustan ei kannata ilkkua sitä, että naapuripuolueen sauna on tulessa. Myös Keskustassa pitää herätä järjestön tilaan ja tulevaisuusnäkymiin. Ilman toimenpiteitä, näkymät eivät ole auvoisia.
Jäsenäänestyksen käyttöönotto on tervetullut ajatus, mutta se ei missään tapauksessa tule riittämään. Henkilövaalit sytyttävät puolueväkeä jo nykyisellään, tämä ei ole ollut Keskustassa mikään ongelma. Maailman toiseksi suurimman puoluekokouksen osallistujat ovat toimineet tämän asian takuumiehinä ja -naisina. Valintoihin pääsee osallistumaan runsas joukko.
Jäsenäänestystä ripeämmin pitäisikin tarttua puolueen toimielinten roolin kasvattamiseen ja toisaalta jäsenistön merkityksen huomioimiseen. Puoluehallituksella, sen työvaliokunnalla, puoluevaltuuskunnalla ja puoluekokouksella pitää olla aitoa valtaa.
Toiseksi, 2000-luvulla asia ei enää voi olla niin, että kaikki vain puhuvat kentän mystisestä äänestä, mutta kukaan ei oikeasti tiedä, mitä mieltä jäsenistö asioista on. 2000-luvun tietoyhteiskunnan välineistö tarjoaa oivat mahdollisuudet jäsenistön näkemysten aitoon selvittämiseen vaikka viikottain. Ei kai vain ole niin, että joku pelkää etenemissuuntaa, jossa jäsenistöllä on aidosti valtaa? Puolueen ottamien uudistusaskelien hitaudesta voisi tehdä tällaisen johtopäätöksen.
Toinen ajankohtainen puheenaihe, Kemijärvi, on vellonut
julkisuudessa jo pitkään. Keskustanuoret vaativat
kannanotossaan jo useita kuukausia sitten, että valtio
käyttäisi omistajaohjaustaan uuden ostajan etsimiseen.
Tavoitteessa ei ole ainakaan toistaiseksi onnistuttu. Vaikka maan
hallitus on pyrkinyt tekemään asian kanssa aktiivisesti
töitä, ovat tulokset jääneet valitettavan
vaatimattomiksi.
Vaikka tehtävä Kemijärven pelastamiseksi ei ole ollut helppo, eikä tule sitä olemaan, toivoisin hallitukselta ja sen ministereiltä rohkeutta. Toivomus ei kosketa pelkästään Kemijärven asiaa, vaan hallituspolitiikkaa yleisemminkin. Jos Keskusta ja sen ministerit eivät uskalla viitoittaa suuntaa rohkealla avauksilla ja teoilla, niin kuka sitten uskaltaa. Ilman rohkeutta toisesta hallituskaudesta tulee rautahäkki, joka nakertaa puolueen kannatusta sisältäpäin. Tämän vaaran torjumisessa Keskustanuorilla on keskeinen rooli.
Pääsin osallistumaan viime viikonloppuna
Jyväskylässä varsin mielenkiintoiseen tapahtumaan,
nimittäin väittelyiltaan. Joku saattaa arvata, että
gradun puuttuessa kyseessä ei ollut tilaisuus, jossa
väitellään tohtoriksi. Sen sijaan pääsin
väittelemällä todistamaan poliittisen kiinnostuksen
uutta tulemista. Noin 400 silmäparia ja muutaman sadan ihmisen
ulkopuolelle jäänyt jono osoittivat, että nuoret
ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisesta keskustelusta.
Tämä antaa uskoa siihen, että Keskustanuoret voivat
samaan tapaan järjestää tulevaisuudessa tapahtumia,
joissa salit täyttyvät. Niitä voivat olla
esimerkiksi väittelyillat, joita Jyväskylän
ylioppilaskunta menestyksekkäästi
järjestää.
Itse väittelyssä väänsi peistä Veltto Virtasen kanssa hallituspolitiikan linjauksista ainakin omasta mielestäni menestyksekkäällä tavalla.
Myös väittelyn opetus oli selvä: Maassa on hyvä hallitus. Kun Keskustan ministerijoukkoon saadaan kunnon ripaus rohkeutta, siitä tulee vielä parempi.
Tuomo Puumala
Keskustanuorten puheenjohtaja
Kansanedustaja