Tämän päivän pienviljelijäpuolueelle tärkeää on korostaa kohtuullisuuden riittämistä. Maalaisliitto-Keskustan ideologiaan kuului vahvana osana itsenäisyytemme alkuvuosina pienviljelyyden ihannointi.
Torpparivapautuksen ja Lex Kallion avulla Maalaisliitto onnistui 1920-luvulla edistämään sellaista pienviljelyyttä, jossa ihminen pystyi Alkion ihanteiden mukaisesti elämään orjuudesta vapaana sopusoinnussa luonnon kanssa ja itsensä elättäen.
Maamme elinkeinorakenne on ehtinyt 90 vuodessa muuttua melkoisesti, mutta tuon ajan pienviljelijähenki on tuotava selkeästi esiin 2000-luvun keskustassa. Väitän, että monilta osin ajatus on ehtinyt hämärtyä vuosien saatossa.
Pienviljelmät ovat jo kadonneet, mutta ajatukset ja toimintatavat on muokattava tälle vuosituhannelle sopiviksi.
Sama ajattelutapa, jolla Alkio perusteli pienviljelmien erinomaisuutta aikanaan, täytyy tuoda tähän päivään.
Pienviljelijäajattelun kantavana voimana tulee olla näkemys siitä, että ihminen itse tietää oman parhaansa, ja kykenee toimimaan sen eteen.
Samaan aikaan hän toimii kuitenkin osana yhteisöä, joka tarjoaa elinedellytykset onnelliseen ja hyvään elämään.
Elinympäristön kehittämisen täytyy lähteä ihmisistä, ja siihen täytyy olla motivaatiota. Tämän lisäämiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan yhteiskuntaa.
Urho Kekkonen toi eräässä vuoden 1938 puheessaan esiin sen, että jokaisella sukupolvella on oma tehtävänsä, ja usein sen tehtävän osoittavat ulkoiset olosuhteet.
Näin itsenäisyyspäivän alla ja 70 vuotta sitten käytyä talvisotaa muistellessa voimme nähdä tuon ajan sukupolvien tehtävän, joka vaati silloin koko yhteiskuntamme yhtenäisyyttä, ja jota toteuttaessa annettiin kaikkensa.
Oman sukupolveni tehtävä ei ole fyysisesti tai henkisesti läheskään niin raskas kuin sotaa käyneiden sukupolvien.
Kuitenkin meidän tehtävämme on toimia sen puolesta, että maapallo, meidän kaikkien yhteinen pienviljelmä, jää seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin me sen saimme.
Valitettavana piirteenä nykyajassa on kuitenkin se, että ilmastonmuutosta käytetään tekosyynä melkeinpä mihin vain.
Joidenkin puolueiden mielestä haja-asutusalueella mummonmökissä asuva suomalainen on bensaa ilmastonmuutoksen liekkeihin, vaikka hän käyttäisikin autolla ajamiseen viikossa yhtä paljon aikaa kuin kaupungissa keskivertoautoilija viettää aamuruuhkan liikennevaloissa.
Tämä ajattelutapa keskustan täytyy selvästi haastaa. Tavoitteena tulee olla, että pienviljelijähengen mukaisesti jatkossa asutusyhteisöt ja esimerkiksi maatilat kykenevät tuottamaan itse tarvitsemansa sähkön uusiutuvista energialähteistä.
Nettomittaroinnin käyttöönotolla ne voisivat myös myydä sähköä jakeluverkkoon. Omavaraisuuden lisääminen tulee olla ajattelun taustalla myös energiapolitiikassa kokonaisuutena.
Valitettavasti esimerkiksi sähköautoilun, joka tulevaisuudessa mahdollistaisi liikenteemme käyttämän energian omavaraisuuden, tukemisessa on meillä vielä erittäin paljon tehtävää.
On häpeällistä, että verokohtelun vuoksi ulkomaiset valmistajat jättävät tuomatta sähköautoja Suomen markkinoille.
Tämän päivän pienviljelijäpuolueelle tärkeää on korostaa kohtuullisuuden riittämistä.
Puolueen on syytä tuoda esiin se näkemys, että aineellista hyvinvointia ei voi, ja ennen kaikkea ei tarvitse, loputtomiin kasvattaa.
Keskustan olisi yhtä tärkeää nostaa uudelleen esiin se ajatus, että yhteiskunnan voittajien joukkoon kuuluvia ei tarvitse tasapuolisuuden nimissä suosia yhtä paljoa kuin häviäjiä.
Kuuluisa lause siitä, että huono-osaisella ei ole edunvalvojaa, on valitettavan totta. Suomen puolueista demaritkin keskittyvät nykyisin työntekijöiden edun varjolla puolustamaan monikansallisten suuryritysten etuja.
Meidän olisi syytä miettiä ketkä tänä päivänä tosissaan tarvitsisivat ”Lex Kalliota”? Ketkä ovat tänä päivänä niitä, joiden elämisen kehittymistä me haluamme erityisesti edistää?
Vaihtoehtoja on paljon: syrjäytyneet, lisääntyneet nuorisotyöttömät, matalapalkkaiset, opiskelijat ja eläkeläiset. Tai sitten ne, jotka nykyinen markkinatalous on imenyt kuiviin.
Hallitus on ottanut lamantorjunnan elvytyspolitiikalla tosissaan.
Yritysten ja työpaikkojen säilyttämisen jalkoihin ovat kuitenkin osaltaan jäämässä ne, joita elvytys ei auta. Tässä Keskustankin hallituspolitiikka tarvitsee linjanmuutosta.
Matias Hildèn
Keskustanuorten liittohallituksen jäsen
JULKAISTU SUOMENMAASSA 2.12.2009