"Ajankäyttö on järjestettävä sellaiseksi, että humppa ja skumppa karsitaan minimiin ja kokouksessa tehdään töitä asioiden parissa."
Suomen keskustaliike etsii tulevaisuuden suuntaansa. Jäsenistön määrä laskee kun entisenkaltainen korsimolainen ”perhejäsenyysjärjestelmä” ei enää toimi ja tuota jäseniä samaa tahtia kuin aiemmin. Lisäksi viimeaikaisten vaalitulosten ja mielipidetiedustelujen suunta antaa selvän viestin siitä, että nekin, jotka vielä ovat puolueen jäseniä ja toimivat kenttätyössä puolueessa kokevat epätietoisuuden ja epävarmuuden tunnetta omaa puoluetta kohtaan enemmän kuin aiemmin. Tämä epävarmuus ja epäusko kumpuaa siitä, että jäsenistö ei kykene erottamaan nykyisestä hallitustyöstä keskustan linjaa ja saavutuksia sekä siitä että jäsenistö kokee riittämättömyyden ja voimattomuuden tunnetta yrittäessään vaikuttaa puolueen toimintaan ja ratkaisuihin niin järjestötyön kuin puolueen hallituspolitiikan osalta.
Jäsenistö kaipaa osallisuutta ja tunnetta siitä, että sitä kuunnellaan ja että sen sallitaan vaikuttaa puolueen toimintaan. Nyt näin ei ole. Kun puolueen nykytilaa tarkastelee niin voi havaita, että ylimpienkin puolue-elinten rooli on liki seremoniallinen ja todellinen valta puolueessa on luisunut lähinnä puolueen työvaliokunnalle ja ministeriryhmälle puoluehallituksen ja puoluevaltuuskunnan roolin jäädessä minimaaliseksi politiikan linjaamisen osalta.
Kansanliikkeelle tämä on tuhon tie, koska se luo kuilun puolueelle elintärkeän perusjäsenistön ja johdon välille ja passivoi ajan myötä kenttäväen. Esimerkeiksi tästä kehityksestä voi nostaa sen, että puoluehallituksen kokoukselle on yleensä varattu aikaa vain muutamia tunteja ja tiedotteet kokouksien päätöksistä on käytännössä kirjoitettu valmiiksi jo ennen kokouksia. Eivätkä asiat ole sen paremmin puoluevaltuuskunnankaan osalta vaikka kyseisen toimielimen pitäisi olla ylin päättävä elin puoluekokousten välisenä aikana. Reilu viikko sitten ollut puoluevaltuuskunnan kokous oli jälleen surkuhupaisa esitys demokratian tilasta puolueessa.
Valmisteilla ollut Eurooppa-ohjelma oli typistetty pelkäksi vaaliohjelmaksi ja sekin paperi oli jaettu etukäteen vain poliittisen valiokunnan jäsenille. Suurin osa puoluevaltuuskunnan jäsenistä sai eurovaaliohjelman käteensä vasta aivan käsittelyn alkaessa ollen näin ilman mitään todellista vaikutusmahdollisuutta ohjelman sisältöön. Pohjana ollutta Keskustanuorten ja Keskustaopiskelijoiden valmistelemaa periaateohjelmaa ei vaivauduttu lähettämään puoluevaltuuskunnan jäsenille tutustumista varten missään vaiheessa, vaikka se luovutettiin nuorisojärjestöjen toimesta puolueelle jo tammikuussa. Nyt puolue tekee eurooppapolitiikkaa ilman kattavaa periaateohjelmaa, tukenaan vain hajanaisia, yksittäisiin asioihin kantaaottavia puolue-elinten päätöksiä. Puolueen linjan määrittely puoluekokousten välisenä aikana ei kuulu yksin ylimmälle puoluejohdolle tai ministeriryhmälle vaan tehtäviin valituille puolue-elimille eli puoluehallitukselle ja valtuuskunnalle.
Koko poliittista päätöksentekoprosessia puolueessa vaivaa johtaminen ylhäältä alaspäin ja asenne, että puolue-elimiä käytetään vain ylimmän johdon valitseman politiikan siunaamiseen ilman, että puolue-elimille annetaan mitään mahdollisuutta edes teoriassa vaikuttaa tehtäviin ratkaisuihin. Puoluevaltuuskunnan kokoontuessa päättämään eurovaaliteemoista ensimmäiset vaalimainokset olivat jo lehdissä. Sopii kysyä, että mitä puoluejohto olisi tehnyt jos puoluevaltuuskunta olisi käyttänyt sille kuuluvaa valtaa ja päättänyt esimerkiksi hylätä koko puoluehallituksen esittämät kampanjateemat ja kirjoittanut vaaliohjelman ihan uudelta pohjalta? Olisiko se uhannut kenties erolla saadakseen tahtonsa läpi? Edellä mainittujen epäkohtien poistamiseksi esitän muutamia korjausehdotuksia, joilla puolueen roolin kehittäminen politiikan linjanmäärittäjänä voidaan aloittaa.
Puoluehallitukselle ja valtuuskunnalle on varattava riittävä aika työskennellä sisällöllisen politiikanteon parissa eli esimerkiksi puoluehallituksen kokouksiin pitää varata vähintään päivä aikaa ja valtuuskunnan ajankäyttö on järjestettävä sellaiseksi, että humppa ja skumppa karsitaan minimiin ja kokouksessa tehdään töitä asioiden parissa. Nyt turhaa hukka-aikaa on aivan liian suuri osa. Lisäksi puolueen sääntöjä on muutettava siten, että puoluevaltuuskunnan kokouksiin tulee toimittaa pelkän asialistan lisäksi esityslista kaikkine liitemateriaaleineen vähintään viikkoa ennen kokouksia. Nämä ovat pieniä asioita, mutta toivottavasti lopun alku puolueessa vallitsevalle lumedemokratialle.
Heikki Hankila
Keskustanuorten liittohallituksen
ja työvaliokunnan jäsen,
puoluevaltuuskunnan jäsen
JULKAISTU SUOMENMAASSA 6.5.2009
