”Jokaisella puolueella tulisi olla omat oikeuspoliittiset suuntaviivansa.”
Suomalainen yhteiskunta oikeudellistuu jatkuvasti. Oikeudellistuminen näkyy esimerkiksi jatkuvasti kasvavana normien määränä tai siinä, että asiat jotka aiemmin hoidettiin ilman juristien apua hoidetaan nyt lakimiesten avulla. Yhteiskunnan oikeudellistumiseen on myös reagoitu esimerkiksi lisäämällä oikeustieteellisten tiedekuntien aloituspaikkoja.
Kansan keskuudessa kulkee sanonta: ”Laki on niin kuin se luetaan”. Ihmiset eivät pysty ymmärtämään tuomioistuinten lain soveltamisratkaisuja, miksi säädetään jokin uusi kansalaisen silmissä vailla sisältöä oleva normi tai yksinkertaisesti sitä, miksi joissain samalta vaikuttavissa tapauksissa samoja säädöksiä sovelletaan eritavalla.
Yksi ratkaisu oikeudellistuvan yhteiskunnan mukanaan tuomien haasteiden kohtaamiseen on arkipäivän juridiikan opetuksen lisääminen kouluissa.
Oikeanlaisella oikeuspolitiikalla voidaan myös vastata oikeudellistuvan yhteiskunnan tarjoamiin haasteisiin. Oikeuspolitiikalla tarkoitetaan lainsäädännön kehittämistä yhteiskunnallisia tavoitteita palvelevaksi oikeusnormistoksi. Oikeuspolitiikka kattaa siis lainkäytön, lainvalmistelun ja lakien ihmisten ajattelua muokkaavan vaikutuksenja sitä kautta yhteiskuntamoraalin muokkaamisen vastaamaan kansan enemmistön tahtoa. Eduskunta tekee siis päivittäin oikeuspolitiikkaa säätämällä lakeja, joilla pyritään muokkaamaan kansalaisten käyttäytymistä ja suhtautumista kulloinkin käsittelyssä oleviin asioihin.
Oikeuspolitiikka on monesti hyvin poukkoilevaa, tuntuu, että oikeusnormien muodostama kokonaisuus on unohdettu. Vaikka normit eivät ole suoranaisessa ristiriidassa keskenään välistä tuntuu, että koko lainsääntöä ohjaava punainen lanka on unohdettu. Kuinka moni lainsäätäjä on mieltänyt tekevänsä oikeuspolitiikkaa säätäessään normeja?
Jokaisella puolueella tulisi olla omat oikeuspoliittiset suuntaviivansa, aivan kuten on ympäristöpolitiikasta tai vaikkapa talouspoltiikasta. Kun oikeuspoliittiset suuntaviivat ovat selvillä helpottaa tämä varmasti myös arkista lainsäädäntötyötä.
Oikeuspoliittiset tavoitteet ovat siis se punainen lanka, joka ohjaa normistoa ymmärrettävämpään ja samalla myös hyväksyttävämpaan suuntaan läpi normiviidakon.
Millaista voisi olla keskustalainen oikeuspolitiikka?
Keskustan aatteen lähtiessä ihmisestä, siitä mikä on ihmisille parasta, on luonnollista, että ihmisyysaate on myös keskustalaisen oikeuspolitiikan lähtökohta. Lainsäädännössämme on runsaasti normeja jotka voisivat olla inhimillisempiä, toisaalta sieltä löytyy myös normeja, jotka ovat ihmisten mielestä jopa liian inhimillisiä.
Toinen keskustalainen oikeuspoliittinen tavoite voisi olla kansanvallan turvaaminen. Oikeudellisen normiston tulee edistää kaikilta osin mahdollisimman laajaa kansanvaltaa. Kansanvaltaisuus pitää turvata myös kiireisessä maailmassa, jossa politiikka kamppailee ihmisten ajankäytöstä rintarinnan esimerkiksi urheilun kanssa. Kolmanneksi oikeuspoliittiseksi suuntaviivaksi voisi mainita ympäristön hyvinvoinnin. Realistisen vihreä ympäristöpolitiikka edistää parhaiten ihmisten hyvinvointia.
Joku voi ajatella, että meillähän on jo nuo kaikki kirjattuna, miksi tehdä taas uusia suuntaviivoja? On totta, että mainitsemani suuntaviivat otetaan varmasti jo tällä hetkellä huomioon keskustalaisessa politiikassa, mutta monesti ne otetaan huomioon vain yksittäisinä tavoitteina poimien aina jokaisesta lohkosta sopivat tavoitteet, ei kokonaisuutena.
Ilman selviä oikeuspoliittisia suuntaviivoja lainsäädäntötyö on kuin palapelin kasaamista ilman kansikuvaa, josta näkee millainen palapelistä pitäisi tulla. Palapelin kasaaminen kyllä onnistuu, mutta oikeanlaisen tuloksen saaminen vie huomattavasti enemmän aikaa ja vaatii huomattavasti enemmän yrityksiä, jotta oikea kuva saadaan muodostettua.
Oikeuspoliittiset suuntaviivat voisivat siis olla
se lainsäädännön kansikuva, sellainen kansikuva, joksi keskustalaiset
haluavat oikeusjärjestelmän kokonaisuuden muokata. Kun tällainen kuva
saadaan muodostettua, lienee tavalliselle kaduntallaajallekin helpompi
ymmärtää mitä laissa lukee ja miksi normi on kirjoitettu kuten se
luetaan.
Topi Heinänen
Keskustanuorten hallituksen jäsen
kunnanvaltuutettu
JULKAISTU SUOMENMAASSA 9.9.2009