Puheenjohtaja Mari Kiviniemi paalutti Kajaanin puoluevaltuuston linjapuheessaan muiden muassa, että keskusta tulee seuraavalla vaalikaudella hallituksessa tekemään entistä laajempaa ja vaikuttavampaa aluepolitiikkaa.
Linjaus lämmittää varmasti monen asianharrastajan mieltä. Mutta millaista "entistä laajempi ja vaikuttavampi" keskustalainen aluepolitiikka sitten voisi olla? Itse hahmotan aluekehityksen haasteet kolmiona, jonka jokainen kärki kaipaa terävöittämistä.
Triangelin ensimmäinen kulma on pääkaupunki Helsinki. Pk-seutu Suomen ainoana metropolina on meidän tuotteemme kansainvälisessä kilpailussa. Jos Helsinki pärjää Riikalle, Tukholmalle tai Wienille, koko maa voittaa.
Keskustan metropolipolitiikan pitäisi olla radikaalia ja kyseenalaistaa sinipunapuolueiden luutuneet käytännöt. Mari Kiviniemi ja Mika Rossi ovat aika ajoin haastaneet Helsinki-politiikassa energiateemoilla ja pormestariajatuksilla. He tarvitsisivat enemmän taustatukea.
Keskustan pitäisi Helsingissä puhua laadukkaan julkisen liikenteen puolesta, jonka voisi rahoittaa ruuhkamaksuilla. Alkiolaisen metropolin julkisten tilojen turvallisuus paranisi nykyisestä ja pimeä kaupunki ei ahdistaisi nykymalliin.
Liikkeemme pitäisi tohtia puhua myös kaupungin sisäisestä alueellisesta tasa-arvosta. Malminkartano on yhtä arvokas kuin Töölö!
Keskustan pitää tavoitella Helsingissä maahanmuuttajien ykköspuolueen paikkaa. Uussuomalaisille on annettava viesti, että heidän asiaansa yhteiskunnassa ajaa juuri keskusta.
Kolmion toinen kulma on maakuntakeskukset. Seinäjoen ja Kuopion kaltaiset kaupungit ovat oman maakuntansa vetureita.
Maakuntakaupunkien aseman vahvistamisessa ovat Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten suurimmat ansiot. Niiden muuttotappio on taitettu ja kehitys on ollut paikoin hurjaakin.
Alueellistamisprojekteja on saatettava jatkossakin maaliin tällä saralla. Maakuntakeskusten moottoreita ovat korkeakoulut. Seuraavalla vaalikaudella on tärkeää turvata maakunnallinen korkeakoulutus – varsinkin pienet yksiköt ja yliopistokeskukset tarvitsevat kavereita.
Viimeinen kulma aluepolitiikan kohtalon kolmiossa ovat seutukaupungit. Seutukaupungit ovat 10 - 25 000 asukkaan pieniä alueellisia keskuksia. Niille on ollut tyypillistä julkisten ja yksityisten palvelujen tarjoaminen ympäröivälle maaseudulle.
Seutukaupungeissa on käyty samalla reissulla vaatekaupassa ja verottajan luona. Niissä on usein ollut ammatillinen oppilaitos ja ammattikorkeakoulun yksikkö. Tyypillisiä seutukaupunkeja ovat esimerkiksi Kauhava, Kuusamo, Salo ja Äänekoski.
Seutukaupungit ovat syvän maaseudun ja maakuntien reunojen keuhkot. 1990-luvulta lähtien maan hallitukset ovat väristä riippumatta heikentäneet näiden keuhkojen toimintaa. Aluesairaalojen ja valtion virastojen keskittämiset ovat vieneet työpaikkoja ja laskeneet palvelutasoa.
Seutukaupunkien ja maakuntakeskusten välillä vallitsee maakuntien sisällä tulehtunut ilmapiiri. Maakuntakeskukset ovat monin paikoin heikentäneet seutukaupunkien asemaa pärjätäkseen kilpailussa Helsinkiä ja toisiaan vastaan.
Seutukeskusten nakertaminen on perussyy alueelliselle eriarvoistumiselle ja kurjistumiselle. Palvelujen katoaminen luo tilanteen, jossa asuminen maakunnissa on järkevää enää keskuskaupungissa.
Horisontissa siintävän Kiviniemen 2. hallituksen on tunnustettava seutukaupunkien rooli ja luotava instrumentteja niiden kehittämiseen. Kehittäminen ei toki voi olla sumeaa rahan heittelyä. Avainasemassa on koulutus. Ammatillista ja amk-koulutusta on saatava seutukeskuksista.
Seutukaupungit seisovat tai kaatuvat pk-yritysten varassa. Innovaatiotukien jakaminen maaseutukeskittymiin versoo kasvua. Seutukaupungeissa on valtava potentiaali matkailulle. Bioenergian ja vihreän teknologian aalto palvelee myös niitä.
Seutukaupunkien väestö on usein iäkästä ja aktiivisten ikäihmisten julkisten ja kaupallisten palvelujen kehittely virvoittaa aluekeskuksia. Ristiriidat maakuntakeskusten ja seutukaupunkien välillä voisi ratkoa kehityssädeajattelulla.
Maakuntakeskukset tarvitsevat tuekseen ympäröivää maakuntaa. Maakuntakeskuksista maakunnan reunoja kohti voisi rakentaa kehityskäytäviä. Kaavoitus ja liikenne sovitettaisiin näiden mukaan.
Keskittäminen ei ole koskaan keskustalainen vaihtoehto. Ei edes keskittäminen maakuntakeskukseen tai Helsingin arvokortteleihin.
Jos keskusta rohkenee puolustaa lähiöitä, seutukaupunkeja ja kylätoimintaa, ei kannatuksemme nousua estä mikään. Vapise Soininvaara jättikuntinesi, vapise Risikko terveydenhuoltoalueinesi!
Meiltä tarvitaan nyt vain sitä paljon puhuttua rohkeutta.
Antti Kurvinen
Keskustanuorten puheenjohtaja
kansanedustajaehdokas
Kauhava
JULKAISTU SUOMENMAASSA 1.12.2010