Rikostutkintoja ja rahoitussotkuja toistensa perään. Viime aikoina on tuntunut siltä, että joka kerta ystäviä tavatessaan on saanut olla puolustelemassa poliittista toimintaa ja poliitikkoja milloin mitäkin syytteitä vastaan. Mediasta välittyneessä kuvassa politiikka on näyttänyt epäilyttäviltä skandaaleilta ja pelaamiselta.
Jos etäämmällä politiikasta olevat tuttavani ovat kyseenalaistaneet koko äänestämisen mielekkyyden, myös monilla politiikassa aktiivisesti vaikuttavillakin on tuntunut olevan uskonpuutetta. Keskustalaiset ja sen lähipiirissä olevat tuttavat kohdistavat katseensa puoluekokoukseen kuin maratonin juoksijat maaliin. Ehkä tämä sitten helpottaa?
Välillä poliittista toimintaa ja puoluevalintaa perustellessa on saanut palata neljän vuoden takaisiin tunnelmiin. Liityin tuolloin keskustanuoriin.
Omaa liittymistäni oli edeltänyt vakava harkinta. Muutettuani Leppävirralta taidelukioon Helsinkiin yläasteella alkanut kiinnostus yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan lisääntyi entisestään. Päätinkin tehdä lehtityön kurssilla vertailun eri poliittisista nuorisojärjestöistä haastattelemalla kaikkien edustajia.
Samaan aikaan olleet presidentinvaalit antoivat mahdollisuuden tentata puolueaktiiveja vaalikahviloissa ja teltoilla. Päätös omasta puolueesta kypsyi vähitellen. Huomasin palaavani yhä uudelleen Vanhasen vaalikahvioon Annankadulle. Keskustalaisia toimijoita oli helppo lähestyä ja tunsin ajattelevani monista keskeisistä asioista samalla tavalla.
Alueellinen tasa-arvo, ihmisten ja luonnon kumppanuus ja heikommista huolehtiminen tuntuivat kuuluvan keskustassa muuallakin kuin periaatetasolla. ”Tässä joukossa haluan parantaa maailmaa”, ajattelin.
Parempi maailma. Se lienee useimpien politiikassa mukana olevien perimmäinen tavoite. Politiikassa parempaa maailmaa rakennetaan askel askeleelta, laki ja asetus kerrallaan, budjetin momenteissa ja jo ennen näitä tavoitteet asetetaan puolueiden ohjelmissa.
Keskustalaiset ovat tehneet vastuullista politiikkaa monilla tasoilla. Meidän kannattaa pitää tämä mielessä ja olla siitä ylpeitä.
Keskustalaiset ministerit ja kansanedustajat ovat puolustaneet budjetti- ja lisäbudjettivalmisteluissa koko Suomen etua. Kaikki päätökset eivät ole olleet juuri sellaisia kuin olisimme niistä halunneet. Paljon on kuitenkin saatu aikaan.
Merkittävä, mutta liian usein vähäisemmälle huomiolle jäävä politiikan osa-alue on paikallisissa luottamustehtävissä, kunnissa ja maakunnissa, tapahtuva vaikuttaminen. Myös näillä paikoilla keskustalaiset tekevät tärkeää työtä suomalaisen hyvinvoinnin eteen.
Vallasta ja saavutuksista huolimatta puolueen vallitseva henkinen tila on tuntunut olevan turtumus. Negatiivinen julkisuus, vaikeat poliittiset päätökset ja yskivä puoluedemokratia ovat väsyttäneet kentän äänen käheäksi. Eivät ne keskustalaiset enää pitkään jaksa huutaa, on joku ennustanut. Aurinko alkaa viimein laskea.
Ei ole ihme, että moni keskustaa kannattava odottaa puoluekokoukselta uutta puhtia vajaan vuoden päästä oleviin vaaleihin. Palvelukseen halutaan kurkkulääkäri, joka vaikeiden aikojen jälkeen tekee oikean diagnoosin ja saa kentän äänen taas kuuluvaksi ja kirkkaaksi.
Vaikka kokouksessa on erinomainen mahdollisuus vaikuttaa puolueen linjaan asiatasolla, eniten kiinnostusta ovat herättäneet henkilövalinnat.
Johtajien vaikutus puolueen henkeen ja vaalimenestykseen onkin suuri. Jotkut puolueen jäsenyyttä miettivät odottavat puoluekokouksen henkilövalintoja ennen ratkaisun tekemistä: onko puolueen suunta eteenpäin?
Puoluekokouksen jälkeen puolueen ilmapiirin on oltava niin raikas, että muutkin kuin kokouksessa paikalla olleet huomaavat sen. Puolueessamme kaivataan aitoa, avointa ja rehellistä keskustelua. Vain tuon keskustelun kautta puoluedemokratia, ja koko keskusta, elää ja vahvistuu.
Keskustan johtoon tarvitaan visioita, aatetta ja taitoa. Tarvitsemme yhteishenkeä sekä kykyä myöntää tehdyt virheet ja oppia niistä. Tarvitsemme nöyryyttä, vaikuttamisen paloa ja uusia toimintatapoja. On aika päästää uusi sukupolvi rakentamaan tätä kansanliikettä ja maatamme.
Keskustalla on kunniakas historia suomalaisen yhteiskunnan tukipilarina. Keskustan kenttä on osannut valita hyvät johtajat ja vallassa olleet poliitikot ovat rohjenneet katsoa tulevaisuuteen ja esittää rohkeita aloitteita maamme kehittämisestä. Nyt kortit ovat jälleen kentän, meidän puoluekokousedustajien, käsissä. Tehkäämme viisaita valintoja.
Eeva Kärkkäinen
Keskustanuorten liittohallituksen jäsen
JULKAISTU SUOMENMAASSA 26.5.2010