Viikonloppuna julkistettiin Euroopan unionin tilastokeskuksen Eurostatin tilasto, jonka mukaan yli puolet suomalaisista 18–24-vuotiaista nuorista miehistä asuu yhä kotona. Samanikäisistä naisista 32 prosenttia asuu vanhempiensa luona.
Suomalaiset, tanskalaiset ja ruotsalaiset nuoret ovat kuitenkin aktiivisimpia kotoa muuttajia. Eniten nuoria asuu kotonaan Sloveniassa ja Maltalla, missä yli 90 prosenttia nuorista pitää majaa vanhempiensa kotona.
Uutinen herättää monenlaisia ajatuksia. Suomessakin on paljon naureskeltu Välimeren maiden "mammanpojille", jotka asuvat äidinhelmoissa kolmekymppissyntymäpäiviinsä saakka. Italiassa on harkittu asiaa ratkomaan jopa omaa lainsäädäntöä.
Suomessa on varsinkin maaseudulla joskus pikkuisen halventavasti nimitetty perhepiirissä asuvia aikuisia miehiä "peräkamarin pojiksi". Termiin liittyy ajatus kypsymättömyydestä ja kyvyttömyydestä itsenäiseen elämään. 2010-luvun aikaisempaa moniarvoisempi Suomi näkee asian varmasti jo toisella tapaa. Erilaisia asumisen ja elämisen muotoja ei enää arvoteta huonoina tai hyvinä, hyväksyttyinä tai naurettavina.
Paikallaan on kuitenkin miettiä, mitä tilastotieto kertoo suomalaisen asunto- ja sosiaalipolitiikan todellisuudesta. Oma arkikokemukseni nuorten kotoa poismuuttamisesta jakaa suomalaiset nuoret karkeasti kolmeen kategoriaan. Ne ovat melkoisen puhtaasti alueellisia.
Pohjois-Suomessa nuoret itsenäistyvät nuorimpina. Ei ole harvinaista Lapissa muuttaa 16-vuotiaana lukion tai amiksen takia 150 kilometrin päähän kotoa.
Etelä-Suomessa taas törmää yllättävän moniin 23-vuotiaisiin yliopistossa monta vuotta opiskelleisiin, jotka yhä asuvat lapsuudenkodissaan. Väli-Suomi on välimallia tässäkin. Karjalaiset, pohjalaiset ja savolaiset nuoret muuttavat kotoaan yleensä parikymppisinä. Pesästä lennetään armeijan, jatko-opiskelupaikan tai työpaikan myötä.
Politiikkaa tehtäessä pitäisi tunnistaa jokaisen nuorisoryhmän erityistarpeet. Voin melkein varmana sanoa sen, että monikaan 23-vuotias opiskelija ei asu kotonaan mielellään. Tai ainakin mieluusti muuttaisi omaan kotiin, jos sellaisen kohtuuhinnalla saisi.
Pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa sosiaalinen asuntotuotanto ei ole pysynyt kiinteistösijoittajien tahdissa. Vuokrayksiöiden ja opiskelija-asuntojen rakentaminen pitäisi laittaa futurististen kauppakeskusten ja kävelykeskustojen edelle.
Etelä-Suomessa törmää jatkuvasti suoranaiseen vuokralaisten sortoon asuntomarkkinoilla. Perinteisen naisvuokralaisten ahdistelun rinnalle ovat nousseet yksityisyyden murentaminen arkaluontoisia tietoja onkimalla, ylisuuret takuuvuokrat ja tekaistut vahingonkorvausvaatimukset. Suurempi tarjonta ja lain tiukennukset voisivat helpottaa tilannetta.
Oulussa ja Rovaniemellä törmätään haasteisiin, joita syntyy nuorten muuttaessa teineinä kauas kotoa. Elämänmuutos voi sysätä äärimmillään päihteiden ja rikollisuuden pariin. Osalla yksinäisyys laukaisee henkisiä ongelmia.
Pohjois-Suomessa muuttajat kaipaisivat etsivän nuorisotyön ja harrastusmahdollisuuksien kaltaisia keinoja. Myös nuorisotyöttömyyden kitkeminen auttaa laskemaan syrjäytymisriskejä.
Keskustan on alue- sivistysliikkeenä laitettava informaatioteknologia sille tolalle, että "pakkomuutot" pohjoisessa peruskoulun jälkeen saataisiin minimiin. Tavoitteeksi on otettava, että jokainen suomalainen nuori voi käydä toiseen asteen koulunsa kotoa päin.
Väli-Suomessa reilu kaksikymppisinä itsenäistyviä nuoria kiinnostaa varmasti, mitä eduskuntaa aikoo tehdä asuntolainojen korkovähennysoikeudelle ja ensiasunnon muille verohelpotuksille. Itse näen sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kysymyksenä sen, että nuorten itseauttamiskykyä ja omatoimisuutta tuetaan kannustamalla oman kodin omistamiseen. Nuorten köyhyyttä ei saa syventää.
Keskustanaiset ovat ottaneet sydämen asiakseen puhua yksinelävistä. Erityisesti naisjärjestön puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki ja puolueen varapuheenjohtaja Annika Saarikko ovat profiloituneet tässä. Tuen heitä voimallisesti. Perhepolitiikka on Keskustan leipälaji.
Perhepolitiikan piiriin on kuitenkin otettava myös sinkut ja kotona asuvat miehet ja naiset. Sinkuilla on paljon sanottavaa verotukseen. Myös sinkuilla on toimeentulo-ongelmia. Moni suomalainen sinkku on nuori mies, joka kaipaa parempaa lähimmäisten ja yhteiskunnan tukea.
"Peräkamarin poikien" asia on myös Keskustan asia.
Antti Kurvinen
Suomen Keskustanuorten puheenjohtaja
Kauhava
JULKAISTU SUOMENMAASSA 12.1.2011