Talvi oli kylmä ja luminen, mutta viimeistään tänään huomasin kevään tulleen Helsinkiin. Aurinko sulattaa lumihanget ja paljastaa asioita, joita en haluaisi nähdä. Näin käy myös politiikassa. Silloin kun eduskunnassa pohditaan, miten selviäisi puhtaana haisevasta vaalirahakohusta, lumet vain sulavat. Kuinka monta poliittista ruumista tämä kevät tuo tullessaan? Minä en tiedä.
Pidän itseäni ihmisenä, joka pyrkii, puolueen kannasta huolimatta, objektiivisuuteen. En tee päätöksiä ennen kuin olen perehtynyt asiaan. Viime viikolla päätinkin reippaana printata Perussuomalaisten vaaliohjelman ja tutustua sen sisältöön. Epäilysten olisi pitänyt herätä jo siinä vaiheessa, kun toimiston kopiokone meni tukkoon sitä printatessa. Mutta kun kerran hommaan ryhdytään, niin periksi ei anneta!
Vaaliohjelmasta avautui uusia näkökulmia muun muassa asiantuntijoiden tarpeettomuudesta, kulttuurin sisällön arvioinnista ja populismin sisällöstä. Haluaisin kiittää Perussuomalaisia näistä näkemyksistä, sillä mikään muu puolue ei kykenisi tekemään tämän tasoisia avauksia.
HULC:n kulttuuripuhemiehenä minulla on vastustamaton tarve ottaa kantaa Perussuomalaisten vaaliohjelman kulttuuriosioon. Postmoderni taide on tosiaan epäilyttävää. Kiasmahan sijaitsee aivan liian lähellä Mannerheimin patsasta, aivan törkeä loukkaus suurta miestä kohtaan! Ja arvatkaa paljonko rahaa saisimme, mikäli myisimme tontin ja rakentaisimme sen tilalle kauppakeskuksen? Siinähän olisi budjettialijäämän ratkaisu!
Minkälainen postmoderni taide on? Miten siitä pääsisi eroon, kun ohjelmassa ei ole kuvattu tarkemmin, mitä postmoderni taide on? Määrittelyyn tarvittaisiin jonkun verran asiantuntijuutta, mutta sellaista Perussuomalaiset eivät arvosta. Harmin paikka!
Minusta Suomi on aina ollut edelläkävijämaa niin poliittisesti kuin kulttuurisesti. Toivon, että se säilyisi sellaisena jatkossakin.
Poliittisesta ruumista vielä sen verran, että itärajan toisella puolella näemme hyvän esimerkin, miten ruumista pystyy säilyttämään hyvinkin pitkään. Onhan se osa kulttuuria. Itse kuitenkin toivoisin, ettei Suomessa tähän ryhdyttäisi.
Alena Santalainen
Kirjoitus on julkaistu myös Uuden Suomen blogissa osoitteessa:
http://santalainenalena.puheenvuoro.uusisuomi.fi/64255-poliittinen-kevat
